Piikki kankkuun, kiitos!

Hienosti meni! Nimittäin Pimun ja Typyn yhteinen eläinlääkärireissu. Pimulla jalat tärisi ja se lusmuili odotushuoneen tuolien alla. Typy seurasi mielenkiinnolla ympäristön tapahtumia ja häntä heiluen lähti juoksemaan kohti eläinlääkäriä, kun kutsu kävi astua sisään tutkimushuoneeseen. Eli aivan samalla kaavalla edettiin kuin aina ennenkin.

Ensin rokotettiin ja tutkittiin nuori neiti, joka ei ollut moksiskaan takareiteen isketystä piikistä. Pimun vuoron tullessa pistin kädet valmiiksi korvieni suojaksi, sillä varauduin riipovaan huutoon vanhuksen saadessa oman rokotteensa. Mutta kuinkas kävi; ehkä Pimu otti Typystä mallia eikä myöskään halunnut näyttää sille omaa pelkuruuttaan, sillä ääntäkään ei vanha neiti päästänyt, kun rokotus annettiin. Todellinen yllätys! Tärinä tietysti oli päällä koko reissun ajan ja Pimu ei edelleenkään tykkää yhtään, kun lääkäri tutkii sitä. Mutta se korvia vihlova kiljuminen jäi tällä reissulla kuulematta ja sehän on hyvä se.

Eläinlääkäri totesi vanhuksestamme, että se on hyvin reippaassa kunnossa ikäisekseen. Nivelet ovat taipuisat ja liikkuvat eikä niissä voi havaita vielä mitään jäykkyyttä. Silmät ovat  kunnossa vaikka ne iän myötä ovatkin hieman samenneet. Kaiken kaikkiaan Pimu on erinomaisessa kunnossa ja tämähän oli tietysti oikein mukava uutinen. Typy painaa jo enemmän kuin Pimu, 13,5 kg. Pimulla painoa on 12,8 kg ja siitä toki voisi vähän pudottaa pois. Mutta mitenkään ylipainoikseksi lääkärikään ei Pimulia todennut.



"Missä ne tarjoilut viipyy?"

Voimme siis jatkossakin viedä tyttöset samalla reissulla lääkärin pakeille mikäli tarvetta on. Niin mallikkaasti Pimu ja Typy vastaanotolla käyttäytyivät. Ja ehkä Pimu sai Typystä jonkinsorttista henkistä tukea eikä esim. huutokuoroa tarvinnut pistää pystyyn, kuten yleensä on käynyt jo heti odotushuoneessa.
Itse olen ollut flunssan kourissa ja loppuviikosta jäin kotiin parantelemaan itseäni. Eikä aika käy sairastessakaan pitkäksi, siitä pitää meidän beaglekaksikko huolen. Onneksi kuntoni on antanut sen verran myöten, että olen pystynyt päivisin ulkoilemaan koirien kanssa. Tiedän, ettei se paranemistani edistä mutta jos en tämän parivaljakon kanssa lähde ulos, saa isäntä iltaisin vastaansa ylikierroksilla käyvät koirat ja räkätautisen sekä hermoraunion emännän.