Isokorvien (ja emännänkin) mielestä meneillään on huippukiva viikko! Isäntä on nimittäin kotimaisemissa maanantaihin saakka ja kun ensi viikko on taas tohellettu kolmeen pekkaan, saapuu isäntä jälleen etelään. Pimu ja Typy tykkäävät, kun niillä on seuraa emännän ollessa töissä. Emäntä taas voi tehdä pitkiä päiviä ja hoitaa rästiin jääneitä hommia. Vaikkei minulla olisi mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, harmittaa minua silti toistuvasti se, että karvanaamat joutuvat olemaan kahdestaan kotona työpäivieni ajan. Harmittaa vaikka teen koirimusten vuoksi pääsääntöisesti lyhyempää työpäivää. Pitäisi kai vaan uskoa, että Pimu ja Typy hoidetaan paremmin kuin moni kaksijalkainen tässä maailmassa ja harmitukseen ei ole mitään aihetta.
Viikonlopun rentoutumisreissuni oli täynnä naurua, iloista mieltä, hyviä keskusteluja, tanssia ja vähän lauluakin. Parantelimme ystäväni kanssa maailmaa viinilasin ääressä ja pohdimme elämän menoa. Emmekä henkisen rentoutumisen lisäksi unohtaneet ruumiinkulttuuriakaan, siitä todisti hyppääminen liukuvalle parketille discokansan sekaan. Pieni irtiotto arkisista puuhista teki olon rentoutuneeksi ja levolliseksi. Jo sillä, ettei vuorokauteen tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään, on kummallisen piristävä vaikutus.
Ensi viikolla saatamme saada tyttöjen kanssa uuden kaverin lenkeille ja retkillemme. Käytyäni syksyllä tukihenkilökurssin on edessä nyt ensimmäinen tapaaminen minulle nimetyn tukinuoren kanssa. Muutaman kerran ensikohtaaminen on peruuntunut ja katsotaan, joko nyt onnistuisi ja tulemmeko juttuun. Koirakammoinen hän ei voi olla, sillä minusta on etukäteistietona kerrottu, että vapaa-ajassani on tiiviisti mukana kaksi luppakorvaa. Ja uskon, että Pimu ja Typy tulevat olemaan merkittävässä roolissa, jos yhteinen taival tämän nuoren kanssa alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.