Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla

Kaksikko kierroksella saaren ympäri.

Talvi jatkaa kulkuaan kohti kevättä vaikka eilen olikin melkoinen lumipyry täällä etelässä. Pimu ja Typy tykkäsivät, kun saatiin taas uutta lunta. Kerran jos toisenkin mätkäyttivät isokorvat itsensä hankeen kierimään, kun lenkkeilimme tuiskun keskellä.

Sunnuntaina piipahdimme taas Rajasaaressa. Jää kantaa vakaasti, kiitos pakkasten. Sen vuoksi yritämme tulevina viikkoina käydä saarella mahdollisimman usein. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja sulattamaan merta, ei noita reissuja pysty hetkeen tekemään. Sillä karvakuonoja ei saa pidettyä pois jäältä vaikka miten käskisimme. Isäntä totesi, että tästä saamme tietysti syyttää vain itseämme, kun olemme menneet jäälle käppäilemään. Mutta kun emme heikkojen jäiden aikaan saarelle mene, ei tarvitse pelätä, että kävisi ohrasesti.

Hajuja riittää myös jäällä.

Pimulle kuuluu hyvää, varsin reipas ja pirteä meidän ikäneito on. Kipulääkekuuri on nyt lopetettu ja toivottavasti jalat alta vieviä kohtauksia ei tulisi uudestaan. On ilo nähdä, että vanhus toipui "sätkyviikonlopusta" ja syytä suurempaan huoleen ei enää ole. Pimu porskuttaa eteenpäin entiseen malliin. Huomenna meillä vierailee taas koirahieroja ja Pimun niveliä notkistellaan. Typy saa tällä kertaa tyytyä katselmaan kateellisena sohvalta vaikkei hieronta toki sillekään pahaa tekisi.

Toivotan kaikille blogin ystäville talvista viikon jatkoa! Nyt viimeistään on aika kaivaa esiin sukset, luistimet, pulkat, kelkat ja liukurit. Itse tyydyn taapertamaan tyttöjen kanssa lumisilla lenkkipoluilla vaikka voisihan sitä testata, miten mäenlasku sujuisi kahden beaglen kera...

Ps. Blogin otsikko on lainaus Eino Leinon runosta "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä".