Mukava maanantai!

Ihanainen ikäneitonen.

Nyt on millä mällätä! Lunta nimittäin, josta olen jo kyllästymiseen asti kertonut, että isokorvat rakastavat sitä. Siinä voi möyriä ja pyöriä. Sitä voi kaivella ja kuopsuttaa. Sen alta löytyy mielenkiintoisia hajuja ja joskus myös makoisia makupaloja, erityisesti Pimun mielestä. Ikäneitohan on erikoistunut hangesta kaivettujen kikkareiden syöntiin, oli ne sitten rusakon, ihmisen, supin tai toisen koiran... yäk!

Ohessa kuvasatoa eiliseltä piiiitkältä päivälenkiltämme. Typy veivasi vedonestoremmiä pois vähän väliä, siinä onnistumatta. Pimulla nenä vei hajuja päin sellaista kyytiä, että emäntä sai ottaa perässä juoksuaskelia. Mutta oli meillä mukava lenkki! Ja vaikka tyttöjen kanssa onkin pääsääntöisesti aina mukavaa, odotan kovasti viikonloppuna edessä olevaa minilomaa Kanta-Hämeeseen yhdessä ystäväni kanssa. Silloin karvakuonot jäävät isännän kanssa kotimiehiksi/-naisiksi ja emäntä ottaa irtioton arjen touhotuksista. Pitkältä tuntuvan talven keskelle virkistysmatka tekee terää sielulle ja ruumiille, erityisesti ensin mainitulle. Suosittelen lämpimästi!

Helkkarin kuonoköysi. Eikö tää meinaa irrota...

Nyt mennään!
Pahoittelen kuvanlaatua, joka on hiukan
epäselvä. Vauhti oli nimittäin melkoinen!