Metsäkauris nimittäin. Sellaista grilliherkkua nautimme vappuaattona Keravalla ja emme kerta kaikkiaan raaskineet olla antamatta pientä makupalaa myös meidän vatsavaivaiselle Pimpulalle. Sen vointi kun näytti olevan jo paremmalla tolalla ja ajattelimme, että jospa se suostuisi edes grillattua lihaa maistamaan. Ja voi pojat, miten nopeasti Pimu hotkaisi lihapalaset suuhunsa! Siinä jäi tällä kertaa Typykin kakkoseksi, kun Pimu hotkaisi makupalat edes purematta niitä.
Kauriilla taisi olla parantava vaikutus, sillä ripuli hellitti lopullisesti vappuyön aikana ja eilen ikäneito nautiskeli jo omaa ruokaansa suurella antaumuksella. Annokset pidetään vielä pieninä, jotta vatsa ei ala taas temppuilemaan. Pitää antaa suolistolle sekä mahalle aikaa toipua mokomasta monta päivää kestäneestä taudista. Mutta olo on todella helpottunut meillä kaikilla, varmasti myös potilaalla itsellään; Pimu näyttää taas reippaalta, omalta itseltään. Ruoka ja vesi maittaa ja ne pysyvät myös sisällä. Hieno juttu! Voisin siis todeta, että metsäkauriiin liha on aitoa luonnon lääkettä koiran ripuliin.
Mukavasta vapusta toivuttuamme käännämme katseet kohti ensi viikkoa. Mökille mukaan lähtevät roju- ja tavarakassit on käytävä vielä läpi ja lisäksi on laadittava ostoslista hankinnoista, mitä möksälle on vielä tehtävä. Ette usko, miten paljon olen reilun puolen vuoden aikana ehtinyt jo kerätä monen sorttista tavaraa Kangasniemeen vietäväksi. Mitenhän se onkin näin, että punaiseen tupaan keksii aina uutta hankittavaa vaikka mökki on ollut pystyssä jo liki 40 vuotta... Isäntä ainakin ihmettelee tätä joka kevät, kun pakkaamme auton ensireissulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.