Minusta tuntuu, että meidän koirulit on aina likaisia. Erityisesti keväästä syksyyn. Typy rakastaa myllätä kuralammikoissa. Ja kun siellä on läträtty kroppa märäksi, voi siirtyä ojan penkalle hieromaan selkäänsä maahan. Hiekka on superhyvä hieronta-alusta ja multakasakin kelpaa. Pimu touhuaa tätä samaa kuviota poislukien ojissa ja lammikoissa läträys. Sen vuoksi ikäneito säilyy hiukan puhtaampana kuin Typy, kun Pimuli tyytyy hieromaan kuivaa turkkiansa. Siihen ei lika ota kovin napakasti kiinni. Toki me kaksikkoa pesemme aika ajoin mutta vieno mullan ja pölyn tuoksu leijuu silti niiden ympärillä jatkuvasti. Onneksi nuo hajut ovat kuitenkin mietoja verrattuna esimerkiksi hajuun, joka Pimuun tarttuu, kun se tekee mielipuuhaansa eli kierii sontakasassa. Se haju kun ei heti lähde pesemälläkään ja koirimus haisee vielä viikon päivät pesun jälkeen pas...lle. Kyllä on huvinsa beagleillakin!
Loppuviikoksi on luvattu sateisia päiviä mutta emme anna sen lannistaa. Auto on osittain jo pakattu ja matkaeväät tehty. Nyt vain odottelemme isäntää saapuvaksi kotiin ja sitten suunnistamme kohti nelostietä. Kangasniemi kutsuu ja siihen kutsuun vastaamme enemmän kuin mielellämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.