Möksä on mukava juttu: loppunäytös

Olin jo useampana kesänä haaveillut hienosta kukkapenkistä mökin rannassa. Vuosien ajan joka kevät kaadoin kivistä reunustamaani penkkiin säkkikaupalla multaa ja pistin sekaan monenmoista kukansiementä. Valitettavasti istutukseni menestyivät huonosti, sillä tuntui, että multa katosi kesän mittaan maan uumeniin ja siemenistä ei koskaan ehtinyt kasvaa kauniita kukkasia.

Siispä kevään ekalla mökkimatkalla päätin, että on aika kaivaa maasta ylös vanha betoninen kaivonrengas, jota oli ennen sivistystä (=jääkaappia) käytetty jonkin sorttisena kellarina. Sen uumeniin voisin istuttaa kukkia. Isäntä sanoi, että äkkiäkös renkaan maasta kaivaisin, joten ei muuta kuin lapio ja rautakanki käteen. Homma osoittautui kuitenkin todella mutkikkaaksi. Kymmeniä vuosia maassa maannut betonimöhkäle ei noin vain irronnut. Isäntä kehitteli vipuvarren, jonka avulla ryhdyimme yhteistuumin  nostohommiin. Ja se olikin hommaa, josta isäntä totesi jälkikäteen, että aika ajoin teimme sitä suorastaan henkemme uhalla! Sen sorttiset oli isännän fysiikan ihmeet, joita hän kehitteli operaatiota varten. Itse olisin lyönyt hanskat tiskiin jo useampaankin otteeseen, koska renkaan maasta irti saaminen tuntui perin toivottomalta. Mutta isäntä sanoi, että vielä se ylös saadaan.

Kahden päivän ajan useampi tunti raakaa työtä ja rengas nousi kuin nousikin maasta! Sen jälkeen oli vuorossa helpoin osuus eli renkaan vierittäminen rantaan. Pimu kävi aika ajoin katsomassa touhujamme ja taisi ihmetellä mitä me kaksijalkaiset oikein puuhailtiin. Välillä jouduimme napakasti komentamaan ikäneidon kauemmaksi, jottei sille aiheutuisi vaaraa. Typyä ei kaivuu-nosto-operaatio kiinnostanut, sillä sen oli keskityttävä vesilintujen komentamiseen. Mutta Pimu haluaa olla mukana, kun käynnissä on jokin erikoisempi projekti.

Moisen työurakan jälkeen olikin mukava päästä saunomaan ja pesemään hiet pois nahkasta. Ja kukapa muu kuin Pimu olisi myös halunnut tulla lauteille löylyn hellittäväksi. Pimun vakiorutiineihin on jo vuosia kuulunut, että se tulee saunaan juomaan. Mutta eräänä iltana vanha ei olisi millään halunnut vesiryypyn nautittuaan poistua saunasta. Vaati useamman kehotuksen ja pienoisen takapuoleen pukkauksen, jotta se siirtyi pukuhuoneen puolelle. Olen kyllä kuullut saunovista koirista mutta en tiedä, olisiko 80 asteen lämpö tehnyt meidän ikäneidon sydämelle hyvää.

Ai, pitäiskö lähtee kotiin vai?

Mökkimatkan antimiin kuului myös kevään ensimmäinen punkki, jonka poimin Typyn päästä. Onneksi inhottava otus ei ollut vielä pureutunut Tyyperin ihoon. Tuntuu, että punkerot ilmestyvät esiin joka kevät yhä aikaisemmin. Pitänee siis suunnata apteekkiin myrkkyostoksille, jotta karvakuonot säästyisivät isommilta punkkimääriltä. Ainakin edelliskesinä kyseisiä rontteja on riittänyt.

Kotiinpaluu on aina haikeaa mutta kun starttasimme mökin pihasta, oli mielessä kuitenkin jo seuraava visiitti Puulan rannoille. Sitä ennen käymme Haukivuoren mökillä moikkaamassa isääni ja hänen vaimoaan. Nekin mökkireissut ovat eri hauskoja, joten möksät ovat kyllä mukava juttu.

Jk. Ja mitä sille kaivonrenkaalle kuuluu? Istutin siihen isännän toiveesta juhannusruusun. Toivottavasti jo ensi kesänä saamme nauttia sen kauneudesta ja todeta, että operaatio Hullunhomma oli vaivansa väärti.