torstai 8. toukokuuta 2014

Vastapainoleiri

Menossa rannan tarkastus.
Vaikka mökki on jo liki nelikymppinen, joka kevät on ilmassa uuden odotusta sekä jännitystä, kun auto kääntyy metsätielle. Möksä on tuttu ja sama vanha mutta talven jäljiltä ei silti tiedä, mitä kaikkea sieltä voi löytyä. Menneenä talvena hiiret tai/ja myyrät olivat käyneet melskaamassa sekä mökissä että huussissa. Vahingot eivät kuitenkaan olleet siivottavia papanoita suuremmat, joten vähäisiksi jäi talven aikana tulleet vauriot. Hyvä niin!

Mitä kaikkea me sitten vappuviikonloppu, pitkä sellainen, touhuiltiin? Söimme tämän vuoden ja kevään ensimmäiset muurinpohjapannulla käristetyt muikut. Isäntä teki pieniä korjaushommia ja minä uskalsin pikkupakkasista huolimatta istuttaa jo muutaman kukkasen pihamaalle. Vappupäivän surullisesta operaatiosta kerroinkin jo aiemmissa kirjoitelmissani ja ensi reissulla aion istuttaa haudalle pysyvämmät kukat maljakkoon laitettujen ruusujen tilalle. Typsykkä nautti selvästi olostaan ja teki muutaman metsälenkin, joiden jälkeen se kävi puljaamassa 6-asteisessa järvessä... hyrr!! Ihan alkuun, kun vappuaaton iltana pääsimme perille, Typy kiersi mökin ja pihamaan kulmasta kulmaan ja tarkisti, että kaikki on reilassa.

Mökin kuistilta oli hyvä vahtia.
Emme olleet tällä mökkikauden avausreissulla pelkästään oman porukan kesken. Silkkiuikkupariskunta lipui hiljakseen rantaviivan tuntumassa ja kuikat huutelivat neljän jengillä keskellä lahtea. Kauppareissulla morjestimme tiellä jököttävää valkohäntäpeuraa ja mustarastas seikkaili rantakivellä, kun eräänä aamuna päästin Typyn jo hyvin aikaisin ulos. Mustarastaita olemme toki nähneet paljonkin täällä etelässä mutta Kangasniemellä ne ovat olleet harvinaisempia.

Mökithän ovat työleirejä, kuten sanotaan. Voin itse yhtyä tähän, sillä kaikenlaista puuhaa sieltä kyllä löytyy. Mökkitekemiset ovat kuitenkin erittäin hyvää vastapainoa tälle kaupunkielämälle. Tietokoneen naputtamista, kokouksia ja opiskelua. Kiirettäkin. Palavereita, junassa istumista ja kohtaamisia niiden kanssa, joilla elämä ei ole niin hyvällä mallilla kuin meidän perheellä on. Pitkälti näistä koostuu minun ja isännän arki. Mökillä tuosta kaikesta pääsee eroon ja Puulan rannalla vietetyn ajan jälkeen henkiset akut ovat latautuneet. Selkä voi toki olla jäykkä ja käsivarsiin sattuu...








6 kommenttia:

  1. Mökille on aina kiva mennä (jos mummo ei ole mukana) ja siellä on aina niin vapauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki on ihan parasta! Ja eikö mummotkin ole useinmiten ihan jees... Valitettavasti minun mummoa käymme mökkireissuilla tervehtimässä hautuumaalla. Terkkuja ihanalle Joselle! Typyn emäntä

      Poista
  2. Kuulostaa iha mahottoman mukavalle! Tuommosta toohuiluva :)
    Mitenkä mualimassa uskaltaatu Typy järvee?? Jo on rohkee tyttö. Minen kastas ies käpälätäkää. No nyt sittä eeku oottelemmaa seoroovata mökkireessuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkitouhut on tosiaan mukavia, Iivari. Välillä täytyy muistaa vaan huilatakin. Typy on uimamaisteri eikä karta kylmiä vesiä. Taitaa olla lämminverinen tyttö! Typyn emäntä

      Poista
  3. Kyllä vaan kuulostaa koiran paratiisilta tommon mökkeily ja ulkoilu ja uiskentelu. Hyvä Typy! Ja on tietysti mukavaa ku ihmisväkikin nauttii oloeilustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mökki on oiva juttu meille kaupunkilaisille. Siellä Typy voi viilettää vapaana ja ulkona saa olla aamusta iltaan niin halutessaan. Itse kun olen viettänyt kaikki lapsuuden kesät siellä, on paikka myös minulle hyvin rakas. Isäntäkin on ottanut paikan omakseen, joten kyllä me viihdytään Puulan rannalla koko sakki. Mukavaa viikonloppua ja Typyltä muiskut teille Myrsky ja Tuisku! Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.