Mökkiläiset

Kotona on rauhallista sekä hiljaista. Pidän huushollia yksin pystyssä sillä isäntä ja isokorvat ovat kalsan Puulan rannalla. Typy ei ole käynyt uimassa, joten Hippukaan ei ole päässyt veden makuun. Se nimittäin seuraa Typyä kuin hai laivaa, kulki meidän uimamaisteri minne tahansa. Olisi mukavaa, että ilma ja vesi alkaisivat reippaasti lämpenemään. Suomen kesä kun on niin harmillisen lyhyt.

Hippusella on riittänyt mökillä pällisteltävää ja puuhaa. Äitini laittamat kukkapenkit on myllätty ja isäntä on silmä kovana saanut vahtia, kun pikkuinen kokeilee mm. kiipeilytaitojaan mökin terassin kaiteilla... Automatka mökille oli sujunut uneliaissa tunnelmissa koiruleiden nukkuessa takapenkillä. Hyvä, että saivat unen päästä kiinni, sillä tiedän, että Typy ei pidä autoilusta. Ja samaa sorttia näyttäisi Hippukin olevan. Nukkuessa aika menee nopeammin eikä tarvitse koko matkaa jännittää.

Huomenna hyppään bussiin ja se vie minut Mikkeliin. Vastaanottokomitea kokoonpanolla isäntä, Typy ja Hippu odottavat siellä ja matka jatkuu isäni mökille Haukivuoren kupeeseen. Hipulla on siis edessä taas uusi paikka, uudet ihmiset, uusia iloja ja riemuja!