Sijaisemo

Kesäkuun on loppusuoralla ja sää on ollut melkoisen karseaa. Missä on se aurinko ja lämpimät suvisäät... Ja jos ei sada, niin ainakin tuulee napakasti. Onhan väliin toki mahtunut hienojakin ilmoja mutta kyllä niitä enemmän soisi olevan.

Isäntä pakkasi kapsäkit ja koirat alkuviikolla autoon ja hurautti Puulan rannalle. Koska oma kesälomani alkaa vasta muutaman viikon päästä, jäin taas kaupunkiin pitämään kotia pystyssä. Ja töissäkin on pitänyt kulkea. Typy on uinut ja Hippu molskahtanut rantakiveltä järveen. Se kun kiipeilee ja könyää joka paikassa. Vahinkoja voi siis sattua. Tuon pulahduksen jälkeen pikkuneidillä oli ollut vauhti päällä. Siinä oli isännän villasukka syöty reikäiseksi, jonka jälkeen vuoron olisi saanut kenkä. Sen isäntä ehti pelastaa. Typy oli kuulemma katsellut vierestä tilannetta ja luulen, että se tuumaili, eikö tuo kaveri keksi järkevämpää tekemistä. Esimerkiksi päivätorkkuja tai ruuan kerjäämistä.

Puula

Mutta pääsen minäkin nauttimaan mökin rauhasta, sillä lähden tänään iloisen ystäväporukan kanssa kohti Kangasniemeä isännän palatessa isokorvien kanssa kotiin. Vietämme jokakesäistä möksäviikonloppua teemalla "miehet, lapset, koirat ja kissat jää kotiin". Sauna ja grilli lämpenee, kilistelemme kuohujuomalla ja juoruamme menneen talven kuulumiset. Näiden reissujen jälkeen muistan taas olla kiitollinen siitä, että omistan hienoja kavereita, jotka ovat kulkeneet rinnallani jo vuosien ajan.

Typsykän "hormoonimyrsky" alkaa pikkuhiljaa laantumaan. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlaista valheraskautta, jonka laukaisi Hippusen tulo meille. Jospa Typyllä heräsi äidinvaistot. Mammaa Typystä ei valitettavasti ikinä voi tulla, johtuen perinnöllisistä lonkka- ja polvivaivoista. Mutta kyllähän se jonkinsorttisena sijaisäitinä voi meidän pikkuiselle Hipulle toimia. Ei huono rooli sekään.