Viimeinen keino

Kun perheeseemme saapui Hippu, alkoi Typyllä vahti- ja vartioimisvietti kasvamaan. Tämä on tarkoittanut sitä, että olemme pisteessä, jossa Typy haukkuu ulkona kaikille. Miltei koko ajan. Muille koirille, vieraille ihmisille. Jopa tutuillekin kasvoille. Alituinen tarkkailu ja vahtiminen on alkanut käydä rasittavaksi. Yhtään lenkkiä ei tehdä ilman, että Typy seuraa silmä kovana kaikkea ohiliikkuvaa ja myös paikallaan olevaa. Ja räyhää, lujaa. Herkut, lahjominen, maanittelu, uhkailu, komentaminen ja lässyttäminen ei auta.

Olen ollut aika vastahankainen kaikkia haukunestopantoja (ns. sitruunapantoja) kohtaan mutta isäntä sanoi asiaan painavan kyllä-sanan. Sen verran häntä(kin) on tuo räyhäys alkanut nyppimään. Odotan siis parin päivän sisään saapuvaksi pakettia, joka sisältää tämän edellä mainitun vekottimen. Kokeillaan nyt, miten se toimii ja toimiiko.

Se täytyy todeta positiivisena asiana, että Typy ei kotona sisällä hauku kuin ovikellon soidessa. Kerrostalossa asuminen voisi käydä hankalaksi, jos Tyyperi räksyttäisi sisällä samalla tapaa kuin ulkona. Aion kyllä kokeilla pantaa myös kotioloissa, kun tiedämme vieraita saapuvaksi. Yksi syy pannan hankkimiseen on myös se, että Hippu ottaa Typystä mallia. Sekin on alkanut jo haukahtelemaan silloin tällöin, kun ulkona kävelee koira vastaan. Tämä ei ole yhtään mieltä ilahduttavaa emmekä halua, että Hipsuli oppii tuon typerän tavan räyhätä kaikille.

Huomenna isokorvakaksikko pääsee Keravalle yökylään, sillä me isännän kanssa lähdemme piipahtamaan kesähäissä Suomenlinnassa. Koirulit saavat peuhata poikakolmikon kanssa ja vielä omalla pihalla. Meidän ei tarvitse miettiä ja kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että tytöille tulee pitkä ilta kahteen kuonoon kotona. Miten hoitoreissu meni? Siitä ja muita meidän kuulumisia taas ensi viikolla!