perjantai 9. marraskuuta 2018

Vainoharhainen virittelee jo joulua

Sateisen harmaa marraskuu etenee arkisten askareiden parissa. Ensi viikolla lukukoiraillaan Hipun kanssa. Isännällä on työkiireitä ja itse odottelen omalla työmaallani "tuomiota" siitä, miten käy. Isoja muutoksia on tulossa ja toivottavasti asiat ratkeavat pian.

Elämän parhautta: pötköttely isännän
kanssa sohvalla.

Hippusella alkoi viime viikolla reistailemaan vatsa. Sillähän on ollut mahavaivoja silloin tällöin ja niitä yritetään ehkäistä mm. herkkävatsaisen ruokavaliolla. Ripulia kesti kuitenkin niin monta päivää, että maanantaina veimme sen eläinlääkäriin. Antibioottikuuri on tepsinyt ja eilen piipahdin Hipun kanssa verikokeessa. Niiden tulokset saamme tänään.

Koska Typylle kävi miten kävi, minusta on tullut vainoharhainen Hipsun suhteen. Suorastaan nolotti vaatia eilen laajaa verenkuvaa, kun lääkäri oli sitä mieltä, ettei se olisi tarpeellista. Meille jo hyvin tuttu tohtori kuitenkin taisi ymmärtää, miksi olin niin sinnikäs verikokeen suhteen. Pohdin isännälle, loppuuko tämä liikavarovaisuus ja vainoharhaisuus koskaan. Isäntä totesi, että ajan kanssa tulen varmasti rauhoittumaan. Ja niinhän se on. Moni asia, joka liittyy Typsyn poismenoon, vaatii vielä aikaa.



Pistin joululevyt alkuviikosta soimaan. Pikkujoulukutsut lähtivät postiin pari viikkoa sitten. Ostimme isännän kanssa uudet jouluvalot parvekkeelle. Kävin hankkimassa meille myös joulukalenterit, Hipulle omansa. Joulu on minulle juhlapyhistä tärkein ja rakkain. Maltoin odottaa tänne marraskuulle mutta nyt annan itselleni luvan ryhtyä valmisteluihin. Malttamattomana odotan jo sitä, että pääsen koristeostoksille ja virittelemään niitä uusia valoja.


Päivitys yllä olevaan kirjoitelmaani: Hipun verikokeen tulokset tulivat ja kaikki kunnossa. Olen enemmän kuin helpottunut.

8 kommenttia:

  1. Vainoharhaisuuskin voi lauhtua. Ensimmäisen vuoden Lucyn välilevytyrän eli "mäyräkoirahalvauksen" jälkeen vahdin jokaista askelta ja hyppyä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin en muista asiaa enää joka päivä ja voin taas lenkeillä katsella ympärillenikin enkä vahdi vain koiran jalkoja, että ontuuko se jotain jalkaa. Ihan ymmärrettävää olla tuollaisen järkyttävän tapahtuman jälkeen ekstra huolissaan jäljellä olevasta koirasta. Hyvää joulunodotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän tästä aikaa myöten rauhoitu. Nyt vaan silmä kovana vahdin Hipun liikkeitä, olotiloja, yleistä menoa ja meininkiä. Toivottavasti verikokeissa ei näy mitään erikoista. Helpottaisi kummmasti oloani.

      Mukavaa viikonloppua teidän laumalle toivotellen
      Hipun emäntä

      Poista
  2. Hyvä ku verj´kokkeet olj Hipulla kunnossa. Äet sano että silläe on ollunna minun kohalla justiisa tuommosta pelekeemistä ja ylj´reakoemista joka asijassa sen minun eeltäjän äkkinäesen saerastumisen ja lähön taatta. Sille ee mittää maha. Sielä teellä on vielä niin tuore tuo Typyn saerastuminen ja lähtö että ee ihme jos tuommoselle tuntuu. Hyvvee viikolloppuva kuitennii ja joolunootustahhii! Kyllä sitä nyt jo voepi sitähhii ruveta pikkuhilijjoo laettelemmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonteelleen ei tosiaan paljoa mahda. Minä huolehdin ja murehdin varmaan ihan liikoja. Hipun ja isännän hyvinvointi on tärkeämpää kuin omani. Näin se on ollut aina, myös Typyn ja Pimun kohdalla. Mutta kaikki on nyt kunnossa. Vatsa on tervehtynyt ja Hippu on taas elämänsä voimissa. Siitä olen kovin onnellinen.

      Hipun emäntä

      Poista
  3. Upean iloinen juttu, että verikoe näytti kaiken olevan kunnossa. Mieluummin vähän ylihuolehtiva kuin täysin välinpitämätön, sanoo Palvelijatar, joka on maailmanmestari huolestumisissa. Hyvä ettei yöllä minua herätä ja kysy onko kaikki OK, kun tavallista pitempään hiljaa nukun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän Palvelijatarta niin hyvin... itse olen mestarihuolehtija. Oli kyllä mahtava uutinen, ettei verikokeessa näkynyt mitään outoa. Nyt mennään hyvillä mielin kohti joulua.

      Hipun emäntä

      Poista
  4. Hyvä, että kaikki on kunnossa, tommoset vattavaivat on kyl ikäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hipulla on herkkä vatsa, joka valitettavasti silloin tällöin reistailee. Onneksi ei ollut nyt mitään vakavaa. Lääkkeet tepsi ja Hilpuri on taas kunnossa.

      Hipun emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.