Isäntä kotoilee, emäntä discoilee, beaglet uuden roolin edessä

Isokorvien (ja emännänkin) mielestä meneillään on huippukiva viikko! Isäntä on nimittäin kotimaisemissa maanantaihin saakka ja kun ensi viikko on taas tohellettu kolmeen pekkaan, saapuu isäntä jälleen etelään. Pimu ja Typy tykkäävät, kun niillä on seuraa emännän ollessa töissä. Emäntä taas voi tehdä pitkiä päiviä ja hoitaa rästiin jääneitä hommia. Vaikkei minulla olisi mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, harmittaa minua silti toistuvasti se, että karvanaamat joutuvat olemaan kahdestaan kotona työpäivieni ajan. Harmittaa vaikka teen koirimusten vuoksi pääsääntöisesti lyhyempää työpäivää. Pitäisi kai vaan uskoa, että Pimu ja Typy hoidetaan paremmin kuin moni kaksijalkainen tässä maailmassa ja harmitukseen ei ole mitään aihetta.

Viikonlopun rentoutumisreissuni oli täynnä naurua, iloista mieltä, hyviä keskusteluja, tanssia ja vähän lauluakin. Parantelimme ystäväni kanssa maailmaa viinilasin ääressä ja  pohdimme elämän menoa. Emmekä henkisen rentoutumisen lisäksi unohtaneet ruumiinkulttuuriakaan, siitä todisti hyppääminen liukuvalle parketille discokansan sekaan. Pieni irtiotto arkisista puuhista teki olon rentoutuneeksi ja levolliseksi. Jo sillä, ettei vuorokauteen tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään, on kummallisen piristävä vaikutus.

Ensi viikolla saatamme saada tyttöjen kanssa uuden kaverin lenkeille ja retkillemme. Käytyäni syksyllä tukihenkilökurssin on edessä nyt ensimmäinen tapaaminen minulle nimetyn tukinuoren kanssa. Muutaman kerran ensikohtaaminen on peruuntunut ja katsotaan, joko nyt onnistuisi ja tulemmeko juttuun. Koirakammoinen hän ei voi olla, sillä minusta on etukäteistietona kerrottu, että vapaa-ajassani on tiiviisti mukana kaksi luppakorvaa. Ja uskon, että Pimu ja Typy tulevat olemaan merkittävässä roolissa, jos yhteinen taival tämän nuoren kanssa alkaa.

Kevään merkit

Taidan laskea kevään merkeiksi lintujen laulun lisäksi myös rusakoiden ilmestymisen lenkkipolkujemme varrelle. Miltei jokaisella tämänviikkoisella hämärissä tehdyllä aamu- ja iltalenkillä olemme törmänneet useampaankin pitkäjalkaan (enkä tarkoita tällä Typyä). Koko talven jänöt ovat piileskelleet jossain mutta nyt ne ilmestyvät koirimusten miltei kuonojen alle ilkamoimaan. Beagleraukat; tytöt yrittävät epätoivoisesti seurata niiden jälkiä mutta emäntä pistää remmin toisessa päässä kovasti hanttiin eikä isokorvien nopeuskaan riitä ottamaan rusakoita kiinni. Ne ovat nimittäin vikkeliä!

Tällä viikolla autoimme lähimmäistä ja nappasimme kiinni karkulaisen. Jackrusselinterrieriherra ilmestyi alkuviikosta eräällä päivälenkillämme nenäni eteen haistelemaan meidän kaksikkoa. Omistajaa ei näkynyt lähimaastossa mutta koska herralla oli panta sekä fleksi, arvelin tapausta "lenkkikarkulaiseksi". Nappasin remmistä kiinni ja jäimme odottamaan, koska noutaja saapuu. Ja saapuihan se; terrierin emäntä kiitteli vuolaasti, kun hän juosta puuskutti tovin päästä luoksemme ja otti karkulaisen hoteisiinsa. Kökkäreiden keräyksen aikana herra oli päättänyt tempaista itsensä vauhtiin ja koska on kuulemma kuuro, ei se ollut kuullut emäntänsä käskyjä pysähtyä. Ikää on nimittäin jo 15 vuotta, herralla siis. Jackrusselin emäntä säikähti todenteolla karkaamista ja sympatiseerasin häntä kovasti. Tuttu on se karsea tunne, kun koira karkaa ja pala nousee kurkkuun silkasta pelosta miten episodi mahtanee päättyä. Sitä paitsi tämä karkulainen oli onnistunut ylittämään vilkasliikenteisen autotien ilman kommelluksia. Huh! Siinä oli onnea matkassa. Liekö kevään tulo pistänyt vanhan herran kinttuihin vipinää...

Eilen haaveilin siitä, kun ensi kerran astumme tänä keväänä autosta ulos mökin pihassa ja kävelemme rantaan. Onko vesi korkealla, ovatko linnunpöntöt pysyneet puissa. Miltä näyttää Nupin hauta ja savuttaako hella taas tapansa mukaan. Mutta on maltettava vielä, sillä helatorstaihin on aikaa...

Lämmin tervehdys Ystävänpäivänä!

Arvokkain omaisuutesi on viisas ja luotettava ystävä.
- Darius-

Hyvää Ystävänpäivää

kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville!

Toivottaa

Pimu ja Typy kera emännän ja isännän

Mukava maanantai!

Ihanainen ikäneitonen.

Nyt on millä mällätä! Lunta nimittäin, josta olen jo kyllästymiseen asti kertonut, että isokorvat rakastavat sitä. Siinä voi möyriä ja pyöriä. Sitä voi kaivella ja kuopsuttaa. Sen alta löytyy mielenkiintoisia hajuja ja joskus myös makoisia makupaloja, erityisesti Pimun mielestä. Ikäneitohan on erikoistunut hangesta kaivettujen kikkareiden syöntiin, oli ne sitten rusakon, ihmisen, supin tai toisen koiran... yäk!

Ohessa kuvasatoa eiliseltä piiiitkältä päivälenkiltämme. Typy veivasi vedonestoremmiä pois vähän väliä, siinä onnistumatta. Pimulla nenä vei hajuja päin sellaista kyytiä, että emäntä sai ottaa perässä juoksuaskelia. Mutta oli meillä mukava lenkki! Ja vaikka tyttöjen kanssa onkin pääsääntöisesti aina mukavaa, odotan kovasti viikonloppuna edessä olevaa minilomaa Kanta-Hämeeseen yhdessä ystäväni kanssa. Silloin karvakuonot jäävät isännän kanssa kotimiehiksi/-naisiksi ja emäntä ottaa irtioton arjen touhotuksista. Pitkältä tuntuvan talven keskelle virkistysmatka tekee terää sielulle ja ruumiille, erityisesti ensin mainitulle. Suosittelen lämpimästi!

Helkkarin kuonoköysi. Eikö tää meinaa irrota...

Nyt mennään!
Pahoittelen kuvanlaatua, joka on hiukan
epäselvä. Vauhti oli nimittäin melkoinen!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla

Kaksikko kierroksella saaren ympäri.

Talvi jatkaa kulkuaan kohti kevättä vaikka eilen olikin melkoinen lumipyry täällä etelässä. Pimu ja Typy tykkäsivät, kun saatiin taas uutta lunta. Kerran jos toisenkin mätkäyttivät isokorvat itsensä hankeen kierimään, kun lenkkeilimme tuiskun keskellä.

Sunnuntaina piipahdimme taas Rajasaaressa. Jää kantaa vakaasti, kiitos pakkasten. Sen vuoksi yritämme tulevina viikkoina käydä saarella mahdollisimman usein. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja sulattamaan merta, ei noita reissuja pysty hetkeen tekemään. Sillä karvakuonoja ei saa pidettyä pois jäältä vaikka miten käskisimme. Isäntä totesi, että tästä saamme tietysti syyttää vain itseämme, kun olemme menneet jäälle käppäilemään. Mutta kun emme heikkojen jäiden aikaan saarelle mene, ei tarvitse pelätä, että kävisi ohrasesti.

Hajuja riittää myös jäällä.

Pimulle kuuluu hyvää, varsin reipas ja pirteä meidän ikäneito on. Kipulääkekuuri on nyt lopetettu ja toivottavasti jalat alta vieviä kohtauksia ei tulisi uudestaan. On ilo nähdä, että vanhus toipui "sätkyviikonlopusta" ja syytä suurempaan huoleen ei enää ole. Pimu porskuttaa eteenpäin entiseen malliin. Huomenna meillä vierailee taas koirahieroja ja Pimun niveliä notkistellaan. Typy saa tällä kertaa tyytyä katselmaan kateellisena sohvalta vaikkei hieronta toki sillekään pahaa tekisi.

Toivotan kaikille blogin ystäville talvista viikon jatkoa! Nyt viimeistään on aika kaivaa esiin sukset, luistimet, pulkat, kelkat ja liukurit. Itse tyydyn taapertamaan tyttöjen kanssa lumisilla lenkkipoluilla vaikka voisihan sitä testata, miten mäenlasku sujuisi kahden beaglen kera...

Ps. Blogin otsikko on lainaus Eino Leinon runosta "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä".