Koti ja kekkerit kutsuvat!

Typy löysi eräänä iltana ennen hoksaamattomia tuttavuuksia katsellessaan laiturilta alas järven pintaan; vesimittareita. Mittareiden liikkeet veden pinnalla ovat rivakoita ja muutaman kerran Typsy säpsähti ja pomppasi miltei ilmaan, kun mittarit tekivät äkkinäisiä liikkeitä. Samanlaisen säikähdyksen aiheutti myös rupisammakko, jonka päälle Typy astui, kun suuntasimme aittaan nukkumaan. Taisi kyllä rupisammakkokin säikähtää ja jähmettyi ison kiven kylkeen odottamaan, että poistumme paikalta.

Mökkilomamme on kääntynyt loppua kohti ja viikonlopuksi suuntaamme takaisin etelään. Todella harmillista, sillä nämä kuluneet viikot Puulalla ovat olleet aivan mahtavan mukavaa aikaa. Eikä vähiten siksi, että miesmuistiin emme ole saaneet nauttia näin pitkästä hellejaksosta ja järviveden huimasta lämmöstä. Mutta koti kutsuu, sillä edessä on pitkin talvea valmistellut juhlat! On siis aika nostaa maljoja ja hurrata isännälle, joka uunituoreet maisterinpaperit kädessä on valmiina suuntaamaan jo ensi viikolla kohti uutta työpolkua. Toki juhlistamme samalla myös hiukan minua, sillä saavutin pyöreitä ikävuosia keväällä ja onhan sekin jonkinlainen elämän merkkipaalu.

Koska kaikki Typsykän hoitajat ovat saapumassa juhliin ja koirahoitolat ja -hotellit eivät ole yhtään Typyn (eikä emännän) mieleen, en halua laittaa Typsyä tuollaisiin paikkoihin hoitoon. Ei sillä, etteikö Typy varmasti yhden yön hoitolassakin pärjäisi. Mutta otamme Tyyperin mukaan humuun ainakin alkukekkereiden ajaksi. Olihan rakas Pimukin aikoinaan meidän häissämme mukana, kirkko-osuutta lukuunottamatta. Juhlapaikka on sama tälläkin kertaa, joten tiedämme miten Typsyn kanssa voimme siellä toimia. Ja kun ilta hämärtyy, viedään Typy kotiin nukkumaan ja sulattelemaan makupaloja, joita sille varmasti ruokapöydästä annetaan.

Mutta ennen juhlaa vietämme vielä hetken mökkiarkea. Pulahdamme Puulaan ja grillaamme. Pistämme saunan lämpenemään ja ihastelemme pihassa lentäviä suruvaippoja ja ruskohukankorentoja. Eilen teimme kesän toisen saariretken ja siellä tokaisin isännälle useampaan kertaan, että tämän parempaa loma ei voisi enää olla! Huussikin on vielä tyhjennettävä ja kukkasia kasteltava. Ja aion ahmia kirjoja, sillä tein aivan huikeita löytöjä Kangasniemen kirjastosta! Saan hamstraukseni seurauksena mukaan kotiinkin ison pinon luettavaa, sillä en kertakaikkisesti voinut jättää kyseisiä teoksia lainaamatta.

Miten meidän viimeiset kesälomamökkipäivät sujuivat? Varastiko Typy kaiken huomion meiltä juhlakaluilta? Miten kaupunkilaiselämä lähtee maalla vietettyjen viikkojen jälkeen taas käyntiin? Näistä kerron ensi kerralla!

Kesää kuvin

Lupasin laittaa blogiin kesäisiä lomakuvia Typyn touhuista täällä Kangasniemellä. Tässä alla kuvasatoa, olkaa hyvä! Ja terveisiä Kangasniemen kirjastosta. Tämä on mukava, kotoinen pikkukirjasto, joka toivottaa myös meidät ulkopaikkakuntalaiset aina lämpimästi tervetulleiksi!

Ja järvellä näkyy jotain... kuikka, sinisorsa vai koskelo...

Vastaako metsä, kun sinne räksytetään?

Kuumuutta paossa mökkiterassilla...

ja järvessä!

Pieniä retkiä ja ilon hetkiä

Miten loma kiitää näin karmeaa vauhtia eteenpäin? Istuimme illalla isännän kanssa mökissä katsellen tyyntä järveä ja aloin jo murehtimaan vähenevistä lomapäivistä. Mietin myös lähestyviä kekkereitämme mutta päätin sysätä moiset huolet syrjään. Onhan tässä vielä vapaata jäljellä ja mökkipäiviäkin. Juhlatkin ovat hyvässä mallissa järjestelyiden osalta, joten nyt keskityn vain lomalaiselämään.

Ehdin ennen isännän lomalaitumille saapumista käydä Typsykän kanssa sienimetsässä. Tämän vuoden ensimmäiset kanttarellit on nyt poimittu! Isäntä saapui luoksemme loppuviikosta tuoden mukanaan myös anopin ja appiukon. Typy oli autuaan onnellinen isännän saapumisesta, sillä ikävä oli tainnut kalvaa meidän neitokaista. Anopin ja appiukon kanssa teimme mm. retken pienelle saarelle, joka on jokakesäinen retkikohteemme. Tietysti myös saunoimme, grillasimme lammasta ja itseämme (jälkimmäistä aurinkoisella laiturilla) ja nautimme rennosta yhdessäolosta.

Sunnuntaina sanoimme heipat vieraillemme ja läksimme itse kyläluutailemaan Haukivuorelle isäni ja hänen vaimonsa mökille. Sielläkin sauna ja grilli kuumeni. Lisäksi tutustuimme uuteen tuttavuuteen, Jekkuun, joka oli hoidossa Haukivuoren mökillä. Typsystä ja Jekusta ei valitettavasti tullut kamuja, sillä Jekku räyhää räksytti ja Typy vastasi samalla mitalla takaisin. Yhteistä säveltä ei löytynyt mutta toimeen tultiin, kun molemmat karvakuonot päättivät pysytellä omilla alueillaan. Jekku on 13-vuotias tiibetinspanieli ja herrasta havaitsi, että ikävuosia on jo mittarissa. Vanhuus ei valitettavasti tule yksin mutta toivomme Jekulle vielä runsaasti mukavia vanhuudenpäiviä.

Puulan lämpötila keikkuu 25-27 asteen välissä, joten arvata saattaa, että olemme uineet ihan urakalla. Isäntä ryhtyi tuholaistorjujaksi hävittämällä ison ampiaispesän ja tuo operaatio olikin melkoisen jännittävä. Typsy olisi innolla ollut mukana hävitystouhussa mutta lukkiuduin isokorvan kanssa mökkiin. Typylle kun ei olisi löytynyt kunnollisia suojavarusteita tuollaista puuhaa varten. Ja kovin montaa ampiaisenpistoa ei beagle kestä ilman lääkärireissua.

Tähän malliin lomamme soljuu eteenpäin. Typy nukkuu varjossa aitan kuistilla tuossa vieressäni. Isäntä lukee laiturilla ja se onkin hyvä paikka, sillä paarmat ja hyttyset eivät jostain syystä useinkaan eksy sinne. Taidan liittyä isännän seuraan ja tarttua itsekin kirjaan. Kuulemisiin siis ensi kertaan!

Perillä ollaan Puulalla!

Typyhän se ehti ensimmäisenä Puulaan pulikoimaan, kun sain auton sammutettua ja biigelin irti turvavyöstä. Meillä oli varsin helteinen matka Kangasniemelle, sillä automme ilmastointi on edelleen epäkunnossa. Senpä vuoksi pysähdyin pariinkin otteeseen ja Hartolassa Typsykkä pääsi jokeen uimaan. Ja tämän jälkeen siis järveen, jossa on käyty jo lukemattomia kertoja.

Linnut tekevät toista poikaskierrosta pöntöissä ja koskelolla on iso joukko jälkeläisiä mukanaan. Joutsenpariskunta on ylväs näky, kun se nousee vedestä rantakiville pöyhimään höyheniään. Kuikat lipuvat hissukseen eteenpäin sukeltaen välillä ihan uppeluksiin. Typsyllä on kiireinen kesäjobi, kun se joutuu vahtimaan pihaa ja rantaa. Eilen illalla kettu repolainen ilmaantui taas mökin taakse ja tällä kertaa Typy hoksasi vierailijan. Sitä seurasi reilun kestoinen ajo, jonka jälkeen Typy meni tietysti uimaan. Minä olisin halunnut mennä jo nukkumaan...

Näillä hellesäillä ei jaksa tehdä oikein mitään järkevää. Ja tarvitseeko sitä jaksaakaan. Käyn uimassa, luen kirjaa ja lehtiä. Kastelen kukkia ja yritän muistaa juoda tarpeeksi. Kovasti mieleni tekisi mennä metsään katsastamaan, joko siellä näkyisi kanttarelleja. Mutta toistaiseksi poissuljen tuon reissun, sillä metsässä on todennäköisesti pakahduttavan kuuma. Rannalla kun onneksi puhaltelee välillä pienoinen tuulenvire.

Mökkiloma on siis korkattu auki ja tästä mukavuudesta nautimme tulevat viikot. Ihanaisia kesäpäiviä myös teille PSB:n ystävät kaikkialle sinne, missä vietätte tätä helteistä heinäkuuta!


Ps. Nettiyhteys täällä rannalla on kehno, joten laitan blogiin kuvia Typyn mökkitouhuista, kun piipahdamme seuraavan kerran sivistyksen parissa. Eli kirkonkylällä kirjastossa.

Kuka ensin?

Helteiset ilmat näyttävät vain jatkuvan ja mikäpä olisi mukavampaa kuin siirtyä lomalaitumille auringonpaisteen siivittämänä. Kun fillaroin töistä kotiin viimeisenä työpäivänäni, olo oli hiukan epätodellinen. Eikö tätä matkaa tarvitse tosiaan taittaa reiluun kolmeen viikkoon...

Matkan Tallinnaan sen sijaan taitoimme isännän kanssa heti ekana lomapäivänäni ja lämmintä oli naapurimaassakin. Typsykkä oli viihtynyt mainiosti anopin ja appiukon hoteissa. Illalla noudimme kotiin väsyneen mutta onnellisen beagletytön. Väsyneitä mutta onnellisia olimme mekin isännän kanssa; melkein loputkin juhlahankinnat saatiin tehtyä. Lisäksi näimme Tallinnasta palasen aivan uutta, kun kiertelimme autolla keskustan ja turistirysien ulkopuolella. Upeita hiekkarantoja, ystävällisiä ihmisiä, hauskoja koiratuttavuuksia rapsuteltavaksi ja mielenkiintoista arkkitehtuuria, joka kiinnostaa aina isäntää.

Voin lämpimästi suositella keväällä Typylle hankkimiani kreikanherne-valkosipulivalmisteita mikäli punkit riivavat. Typsykästä on nimittäin poistettu tämän kesän aikana kolme punkkia, kun edelliskesien saldo on tähän heinäkuun puoliväliin mennessä ollut ainakin parisenkymmentä punkeroa. Vaikka käytössä on ollut pannat ja litkut sun muut... En tykkää mainostaa täällä PSB:ssä mutta tämän tuotteen kohdalla voin tehdä poikkeuksen. Mikäli asia siis kiinnostaa enemmän, laitelkaa arvon lukijat kommenttia asiasta. Pistän sitten tuotteen valmistajan/maahantuojan tiedot kommenttikenttään.

Suuntaamme alkuviikosta Tyyperin kanssa kohti Kangasniemeä. En jaksa roikkua kaupungissa yhtään pidempää kuin on pakollista, etenkään näillä keleillä. Isäntä joutuu tekemään vielä muutaman työvuoron ja saapuu seuraksemme viikonloppuna. Edessä on siis mökkiloma ja kun pääsemme Typyn kanssa perille, aion ensimmäisenä pulahtaa Puulaan. Arvatkaa, kuka sinne ehtii jo ennen minua!