Jalkajumppaa

Tähän aikaan vuodesta aamulenkit, päivälenkit sekä iltalenkit tehdään pimeässä. Tai päivälenkeistä osa sujuu vielä hämärän rajamailla mutta pimeys ehtii tulla viimeistään ulkoilun loppumetreillä. Synkkää, sateista, märkää ja kuraista. Tätä näyttää olevan etelän talvisäät näin joulukuussa ja voimme vain hartain mielin toivoa, että saisimme pakkasta edes ensi vuoden puolella. Typykin tykkäisi lumesta eikä jokainen ulkoreissu päätyisi suihkukeikkaan.

Karmee keli.

Olen ryhtynyt jumppaamaan Typsyn jalkoja, jotta takakoipiin saataisiin taas lihasvoimaa leikkauksen jäljiltä. Isännän kanssa meitä on naurattanut nämä jumppahetket. Typy nimittäin suhtautuu kummeksuen moisiin temppuihin ja ilmeet ovat meidän isokorvalla sen mukaisia. Pientä hankaluutta tuottaa se, että Typsy ei itse ole yhtään aktiivinen jumppaaja vaan sitä täytyy hieman pakottaa liikkumaan. Ja haluttomuus ei johdu kivuista vaan puhtaasti siitä, että Typy mielestä tuo jumppahomma taitaa olla kerrassaan typerää. Miksei voisi jalkojen nostelun sijaan saada rapsutuksia ja hyysäämistä...

Emännän ja isännän sängyssä.
Ihan paras paikka!

Eläinfysioterapeutti, hyvä sellainen, on hakusessa ja olen laittanut tiedusteluja eteenpäin. Viimeistään alkuvuodesta käymme fysioterapeutin luona tarkistuttamassa liikeradat ja jalkojen toimivuuden noin ylipäätään. Mielestämme Typy on toipunut erinomaisen hyvin leikkauksesta emmekä omin silmin näe sen liikkeessä mitään poikkeavaa. Mutta käydään kuitenkin kuuntelemassa ammattilaisen mielipide ja keskustellaan myös siitä, tarvitaanko vesimattojuoksemista Typyn jalkojen kuntoutukseen. Kotona jumppatuokiot tulevat jatkumaan vaikkei jumppakärpänen taida meidän Typyyn iskeä jatkossakaan.

Kipeä kolmikko

Isäntä nyrpisteli naamaansa, kun eläinlääkäriaseman hoitajatyttö putsasi Typyn korvia. Olihan niissä korvissa kieltämättä aika hurjan näköistä tavaraa, kun niitä ryhdyttiin putsausaineen avulla kaivelemaan.

Kävimme siis eilen tohtorin pakeilla ja mikroskooppi näytti korvista kaivetuista näytteistä, että luppiksissa on hiivaa... ei kivaa. Inhottavaa. Mukaan saimme korvatipat ja hoito-ohjeen. Näiden avulla korvat saadaan kuntoon. Vielä on piipahdettava apteekissa hakemassa jykevää puhdistuslinimenttiä. Hiivan muodostukseen voi olla monia eri syitä ja isot luppakorvat ovat kuulemma herkkiä tällaiselle vaivalle. Mutta koska Typyllä ei ole koskaan ollut mitään vikaa korvissa eikä kyllä ollut Pimullakaan, epäilimme me sekä lääkäri, että reilun kahden viikon mittainen kypärä-kausi on voinut olla syypää hiivahommaan.

Koko meidän sakki on nyt vaivaista, sillä sekä isäntään sekä minuun iski flunssa. Isäntä, joka ei sairasta juuri koskaan eikä ole vuosikausiin ollut petipotilaana joutui nyt taipumaan ja huilaamaan kotiin. Minä olen kammennut itseni vielä työmaalle kuumien juomien ja kurkkutroppien avulla. Toivottavasti saamme itsemme juhlakuntoon huomiseksi ettei hyvän ystävän synttärikemut jäisi nyt väliin. Se olisi harmillista.

Muistattehan postittaa joulukortit, jotta ne ehtivät aatoksi perille! Itse olen tehnyt kuluneella viikolla pieniä lahjahankintoja sekä ostanut joulukuuseen muutaman uuden koristeen. Haaveilen myös vielä yhdestä jouluvalohäkkyrästä mutta en tiedä, uskaltaako sellaista hankkia. Isäntä kun ei niin kuumetokkurassa ole ettei hän hoksaisi uutta hankintaani...

Taas tohtorille...

Typyllä tuntuu nyt huono tuuri jatkuvan, sillä joudun varaamaan sille taas ajan eläinlääkärille. Viikon verran pitkäsääri on kaivellut korviaan ja ravistellut päätään, joten epäilemme, että sillä on korvissa jotakin häikkää. Olemme putsanneet korvia linimentillä mutta ei se näytä tehoavan. Käytämme siis Tyyperin varmuuden vuoksi tohtorin luona.

Itsenäisyyspäivänä kohotimme ystävien kanssa maljan Suomelle ja pikkujoululle. Typy sai vierailta tuliaisiksi mm. possunkärsiä ja kanamakkaroita. Iso osa herkuista laitettiin säästöön mutta yhden kärsän Typsykkä sai rouskuteltavakseen. Illan tunnelma oli iloisen välitön ja naurua riitti. Rakastan järjestää kemuja ja emännöidä niitä vaikka juhlien järjestelyissä aina oma hommansa onkin. Viimeiset vieraat viihtyivät liki aamukolmeen saakka, joten isännän kanssa totesimme, että ihan onnistuneet kekkerit meillä taisi olla, kun vieraat viihtyivät yön pikkutunneille asti. Kiitos vielä tämän bloginkin kautta kaikille meidän vieraille ja onnea tietokilpailun voittajille!

En voinut jättää eilen ostamatta jouluista ilmapalloa, kun kävimme ystäväni kanssa juhlatarvikeputiikissa ostoksilla. Pallo on niin hurjan kaunis ja meillä kotonahan ei koskaan voi olla liikaa joulukoristeita... Syy käyntiin tuollaisessa kaupassa johtui siitä, että juhlia on tiedossa taas lauantaina. Suuntaamme nimittäin Keravalle kilistelemään laseja pyöreiden vuosien johdosta. Jotta meidän ei tarvitse koko iltaa miettiä, miten Typy pärjäilee kotona, viemme sen Haagaan hoitoon. Siellä sillä on hyvät oltavat anopin ja appiukon hoivissa. Kannan ikuista huolta Typystä ja siitä, ettei sille tule liian pitkiä päiviä, iltoja tai öitä yksin. Voimme siis isännän kanssa rauhassa viettää mukavat synttärikemut eikä kelloa tarvitse vilkuilla vähän väliä.

Mutta nyt tartun puhelimeen ja varaan ajan lääkärille. Mitä Typyn korvista löytyi vai löytyikö mitään, siitä kirjoittelen ensi kerralla!

Vauhtiveikko

Tänään on kulunut tasan neljä viikkoa Typsykän kinttu-operaatiosta. Jalat ovat pientä jäykkyyttä lukuunottamatta hyvin terveen oloiset. Ja toipilas itse on täysin tätä mieltä ja mennä viilettää ulkona aikamoista vauhtia. Vielä pitää viikon verran toppuutella pitkäkoiven menoa mutta ensi viikolla alamme jo treenailemaan mm. portaissa kulkemista. Sylikyydittelyn aika lähenee siis loppuaan...

Suomi juhlii huomenna itsenäisyyttä ja me siinä mukana. Perinteiseen tapaan olemme kutsuneet kotiimme joukon ystäviä viettämään pikkujoulua. Ja aiomme kilistellä myös 97-vuotiaalle kotimaallemme. Menneinä vuosina tapanamme on ollut näissä kekkereissä syödä myös Pimun synttärikakkua mutta tänä vuonna lähetämme myöhästyneet onnentoivotukset Pimpulalle tuonne jonnekin paremmille metsämaille.

Joulukin alkaa kurkkimaan jo ikkunoista. Sen kunniaksi kävimme isännän kanssa eteismatto-ostoksilla ja tänään haemme uudet verhot makuuhuoneeseen. Nämä hankinnat olivat ajatuksissamme kyllä ilman jouluakin ja nyt kelpaa toivottaa huomiset vieraatkin tervetulleiksi. Eteisen mattomme olivat jo sen verran kulahtaneet, kuten koiraperheissä voi arvailla, että alkoi jo nolottamaan. Aika usein mattoja nimittäin saa imuroida ja pestä, etenkin kun täällä etelässä talvetkin ovat olleet kuraisia.

Mutta huomenna juhlitaan! Toivotan koko meidän pesueen puolesta kaikille lukijoille ja blogikavereille

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Isot onnittelut Pimulle, tuonne jonnekin...

Tänään olisimme puhaltaneet Pimun synttärikakusta 16 kynttilää. Mutta isoksi suruksemme Pimu ei ole enää täällä, meidän kanssamme, iloitsemassa juhlapäivästään. Harmittaa, että Pimulin hautapaikka on sen verran kaukana, että en pääse tänään Kangasniemelle sytyttämään hautalyhtyyn kynttilää Pimun muistolle. Mutta toivotamme täältä kotoa käsin paljon onnitteluja tuonne jonnekin, missä Pimu meitä varmasti katselee.

Pimu veneilemässä Haukivuorella elokuussa 2013.

En pysty vieläkään yleensä puhumaan Pimusta ilman, etteikö kyyneleet kihoa silmiin. Joskus poskelle vierähtää niitä vain muutama, joskus itkeskelen silmät päästäni. On ollut ihan hirveän kova paikka, että jouduin sanomaan Pimulle jouluyönä heipat. Ainakin varmasti kaikki te, joilla on tai on ollut kotona oma nelijalkainen kaveri, tiedätte, miten tärkeitä nuo karvanaamaiset ystävät meille ovat. Ja vaikka tiedän, että me kaikki täältä joskus lähdetään, on luopuminen ollut kamalaa. Isännällekin Pimun poismeno oli järkytys mutta viisaana miehenä hän muistuttelee minua, että Pimpulan aika oli tullut, sillä se oli sairas ja sillä oli varmasti jo kipujakin. Näinhän se on mutta minä olen sellainen itkupilli.

Iltapäivällä suuntaamme Typyn kanssa kirjastoon lukukoirailemaan. Tämä on meidän viimeinen kuuntelukeikka tämän vuoden puolella ja ensi vuonna harrastus taas jatkuu. Kevään kuunteluvuorot on merkitty kalenteriin ja on hauskaa jatkaa tätä harrastusta, joka tuo iloa sekä meille että muille. Pimusta olisi ollut loistavaksi lukukoiraksi mutta hyvin me ollaan Typynkin kanssa työt hoidettu. Tulossa siis ollaan, kirjasto, korvat höröllä valmiina hommiin!