Viisivuotiasta juhlistaen

Lauantaina juhlimme viisivuotiasta Typyä. Synttärivieraiksi saapuivat anoppi ja appiukko. Lahjaksi Typy sai meiltä kotiväeltä uuden sängyn sekä herkkukeksejä. Isännän vanhemmat muistivat juhlakalua isolla herkkuluulla. Luu olikin todella makoisa ja siitä riittää kaluttavaa vielä tälle alkaneelle viikolle asti.

Lahjaluu maistui päivänsankarille.

Päivänsankarin kakussa paloi vitosen muotoinen kynttilä. Olin säästänyt kynttilän viime joulukuulta, jolloin Pimun kakussa paloi numerokynttilät yksi ja viisi. Isäntä puhalsi kynttilän Typsyn nököttäessä isännän sylissä. Juhlaillallisella tarjosimme lammasta lisukkeineen sekä vadelma-suklaakakkua. Tietysti tarjoiluja sai maistaakseen myös Tyyperi. Lihaa vähän reilumman palan kuin kakkua, sillä sokerinen leivonnainen ei ole hyvä juttu koiralle. Eikä tietenkään suklaakaan. Mutta sai Typy sentään edes kakunmaun suuhunsa ja oli pikkuriikkisestä palasta ikionnellinen. Me nelijalkaiset söimme itsemme ähkyyn.

Uudesta sängystä piti tarkkailla, milloin
vieraat saapuvat.

Lokakuu juoksee loppusuoralla ja antaa kohta viestikapulan marraskuulle. Toivotankin värikylläisiä ja mukavia lokakuun viimeisiä päiviä kaikille PSB:n ystäville. Reissaattehan reissussamme mukana marraskuussakin!

Paljon onnea Typylle!

Vietämme tänään juhlapäivää sillä ihana Typymme

on saavuttanut viiden vuoden iän. 

Suuret onnentoivotukset Typylle!

Päivänsankaria hemmotellaan monin eri tavoin; luvassa on lahjapaketteja sekä herkkuruokaa. Vieraitakin saapuu juhlistamaan tätä hienoa päivää, jonka kruunaa synttärikakku. 

Itse oikeutetusti ensimmäinen pala kakusta tullaan leikkaamaan 

meidän uimamaisterille.

Perintö

Pistin eilen parvekkeelta kesäkukat jätesäkkiin. Tilalle laitan jotakin talvikasvillisuutta, sytytän kynttilälyhtyihin tulet ja räpsäisen värivalot päälle. Toissapäivänä kuuntelin töissä joululauluja. Avokonttorissa täytyy olla luurit päässä, jos mielii nauttia musiikista tai radio-ohjelmista työpäivän ratoksi. Sen vuoksi ei tarvinnut hävetä, että jo lokakuussa kuuntelen joulumusiikkia. Se saattaa nimittäin herättää hämmästystä, etenkin antijouluihmisissä.

Koirahieroja vieraili taas luonamme kuluneella viikolla. Typsyllä on ollut selässä pientä jumitusta mutta jumit on nyt saatu mukavasti liikkeelle. Kiitos hieronnan ja mökillä tehtyjen metsäreissujen. Luulin, että punkit olisivat pakkasten myötä hävinneet mutta olin väärässä. Hieroja nimittäin löysi Typyn selästä punkeron. Lopetimme punkki"lääkityksen" sunnuntaina mutta sitä olisi kaiketi ollut syytä vielä jatkaa. Hittolainen, nuo pahuksen ötökät. Sinnikkäitä kavereita näyttävät olevan.

Huomenna on juhlahetki! Meidän rakkaalla Typsykällä on kertynyt elonmittariin ikävuosia tasan viisi. Ostimme Typylle lahjaksi uuden pedin, jonka se saa huomenna käyttöönsä. Typy on Pimun poismenon jälkeen nukkunut ikäneidon pedissä, sillä sen oma sänky oli melkoisen riekaleina. Annoimme siis Pimulin sängyn perinnöksi Typsylle mutta nyt tuokin peti alkaa vetelemään viimeisiään. Säästämme kuitenkin tuon perintökalun ja pistämme talteen. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pieni biigelivauva nukkuisi siinä.

Moneksi on mökkivanhuksesta

Vuoden viimeinen  silmäys Puulalle.

Hyvästelimme mökin ja toivotimme sille mukavaa talvea. Sanoin heipat myös Pimulle sen haudan äärellä Nuppi-chinchillaani unohtamatta. Kaveruksia odottaa ensimmäinen yhteinen talvi tuolla jossain vihreämmillä juoksumailla. Vielä viime syksynä Pimu oli kanssamme loman vietossa mökillä ja itkuhan siinä tuli, kun muistot tulvivat mieleeni. Isäntä kielsi itkemästä, jottei hänkin alkaisi itkemään. Aikamoisia itkupillejä koko sakki...

Kävimme pariinkin otteeseen Typyn kanssa sienimetsässä ja saaliiksi saatiin roima kasa suppilovahveroita. Typsykkä ei tällä vuoden viimeisellä mökkireissulla lähtenyt pitkäksi aikaa omille teilleen vaan päätyi seikkailemaan metsikössä vain noin tunnin pyrähdyksiä. Hyvä niin. Aurinko paistoi eilistä päivää lukuunottamatta koko loman ajan mutta illat olivat pilkkopimeitä. Katuvaloista on turha toivoa apua, sillä sellaisia ei ole. Mutta sisällä mökissä valot toimivat ja kynttilöistä sekä takan valkeasta saimme lisäapua iltojen hämyyn.

"Häätivät minut tänne saunan eteiseen pois
alta jonkun syyssiivouksen tieltä..."

Vaikka Radio Suomen Luontoillassa sanottiin, että linnunpöntöt tulisi putsata keväisin, teimme homman jo nyt. Me kun aloitamme mökkikauden sen verran myöhään keväisin, että silloin ei ole enää asiaa mennä ronkkimaan pönttöjä. Pihakalusteet kasattiin pressujen alle ja kukkaruukut tyhjensin kesäkukista. Lehtipuhallin möykkäsi, kun haapojen sekä koivujen kuolleet lehdet saivat kyytiä pihamaalta. Päivän hommien jälkeen oli mukava istahtaa kuuman saunan lauteille ja syödä grilliherkkuja. Voiko lomalta muuta toivoakaan...

Jäämme taas odottelemaan kevättä ja toivomme, että pieni punainen tupa pitää pintansa talven tuiverruksien keskellä. Kuten olen aikaisempinakin syksyinä todennut, on möksän talviteloille laitto haikeaa puuhaa. Mutta koska mökki on tehty vain kesäkäyttöön, on tämä ikävä puuha aina edessä ja se on hyväksyttävä. Siinäkään ei olisi mitään mieltä, että lämmittäisimme mökkiä yötäpäivää, kaivaisimme jäähän avannon ja lumisateiden yllätettyä jäisimme mottiin, koska mökkitietä ei aurata. Ja vaikka mökki ei olekaan talvimökki, on se kuitenkin kevätmökki, kesämökki sekä syysmökki. Aika hyvin siis joka tapauksessa, vai mitä!

Ps. Kävikö Typy uimassa vielä näin lokakuussa? Ei käynyt, sillä Puulan kuusiasteinen vesi ei enää houkutellut uimamaisteria. Ensi kesää siis odotellen!

Eron tuskaa

Terveisiä Tallinnasta! Piipahdimme isännän kanssa naapurissa minilomalla ja Typsy oli hyvässä hoidossa Keravalla. Meidän perheessä on laitettu elämä nyt ihan risaiseksi, sillä Typy on ollut peräjälkeen kahtena viikonloppuna  hoidossa. Mutta tekee meille kaikille hyvää olla joskus erossa toisistamme; Typyllä on kaikenlaista aktiviteettia hoitopaikoissa ja me taas voimme nauttia hetkisen koirattomasta elämästä. Niin rakkaita kuin Typy (ja Pimu) meille ovatkin. Ja olihan minulla ikävä Typyä. Isäntää huvitti, että miten mahdan kestää eron mikäli joskus lähdemme viikonloppua pidemmälle reissulle. Siinäpä onkin haastetta...

Kotiin on mukava palata matkoilta ja parasta on sohvalle viereen käpertyvä isokorva. Reissuista tuodaan aina tuliaisia ja kun niitä on maisteltu vatsa täyteen, käy Typy emännän viereen rapsuteltavaksi. Jossain vaiheessa rapsutuksia on saatu tarpeeksi ja silloin Typsykkä siirtyy isännän syliin, jos hän sattuu olemaan sohvalla samaan aikaan. Typy rakastaa rötköttää isännän sylissä. Minun syliin se harvemmin itseään tuppaa.

Pakerramme vielä pari päivää töissä, jonka jälkeen käännämme kuonot kohti Puulan rantaa. Mökki on aika laittaa talviteloille ja suuntaamme siis Kangasniemelle syysloman viettoon. Tuntuu niin hassulta, että kevät ja kesä taas mennä hujahti. Olemme jälleen siinä vaiheessa vuotta, että mökkivanhus hyvästellään toivotellen sille hyvää talvea. Jälleennäkemisen ajatukset mielessä katselen vielä kerran Puulalle ja huokaan syvään. Kevät tuntuu olevan taas niin kaukana mutta kestän kyllä eron mökistä. Paremmin kuin Typystä.