Meidän perheessä jauhaa jomman kumman koiran suu koko ajan. Typy pistää kaiken mahdollisen poskeensa sekä ulkona että sisällä. Sisällä sille kelpaa kaikki, jonka saa hampailla hajalle ja josta saa kivoja paloja irti. Aikaisemmin olen jo maininnut paperinenäliinat ja tuikkukynttilät. Tähän voidaan lisätä myös mm. sukat, alusvaatteet, kotiavaimeni (siinä roikkuu pieni nalle), leikkokukat ja viherkasvit sekä aikakauslehdet. Ulkona kelpaa mm. kävyt, risut, karkkipaperit jne. Pimu taas on erikoistunut vähemmän miellyttäviin biologisiin tuotteisiin eli se mättää ulkona suuhunsa pa...kaa sen minkä ehtii. Ja kyse ei ole vitamiinien tai hivenaineiden puutoksesta, väärästä ruokavaliosta tms. Kyse on puhtaasti siitä, että se tekee tuota iljettävää touhua ihan piruuttaan. Pimu tietää, että sonnansyönti kuuluu niihin asioihin, joista sitä kielletään heti ja kovalla sanalla. Ja koska se haluaa uhitella ja olla mahdollisimman jääräpäinen, se hyökkää meheviin kasoihin heti, kun sellainen eteen osuu. On hauskaa juosta omistajia karkuun kökkäre suussa, koska vielä ainakin emäntää nopeampi se on!
Koska tuntuu, että tällä hetkellä meillä komennetaan koiria koko ajan irrottamaan ote jostain ei-syötävästä ("irti siitä!", "et syö sitä!"), tuli nämä syömisasiat minulle viime yönä jo uniinkin. Heräsin painajaiseen, jossa Pimu omassa pedissään söi lasinpaloja sen minkä ehti ja minä yritin epätoivoisesti huutaa sille, että niitä ei saa syödä. Unessa katselin kauhistuneena, kuinka isot lasinpalaset katosivat vanhuksen suupieliin ja huusin vieressä, että "ne repivät sinulta sisuskalut!". Rouskutus vaan kuului... Onneksi se oli vain unta ja herättyäni huokaisin helpottuneena, että eivät koiramme sentään noin ahmatteja ole. Kaiken, mitä tähän mennessä suuhun on mätetty, on mahahapot sulattaneet. Taidan silti nostaa lasimaljakot hyllyssämme ylemmälle tasolle, ihan varmuuden vuoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.