maanantai-iltana kotiin. Me isäntäväki nautimme pitkistä yöunista ja notkuvista ruokapöydistä. Teimme myös ostoksia, jotka sisälsivät tietysti runsaasti tuliaisia beagleneideille. Ja kyllä makkarapaketti tekikin kauppansa! Toki osa tuliaisista on vielä säästössä myöhempiä herkutteluhetkiä varten.
Pimu oli varmasti oloonsa hyvin tyytyväinen tutussa hoitopaikassa ollessaan. Sai nukkua rauhassa, syödä itse kaikki makupalat ja rapsutuksia taisi sadella. Typy oli pois areenalta, joten estradi oli siis Pimun. Ikävä ei tainnut vanhaa patua vaivata vaikka häntä heiluen se meidät ottikin vastaan, kun haimme sen kotiin.
Typyn hoitosuunnittelmiin tuli viime hetken muutos, josta emäntä ei kyllä suuremmissa määrin ollut iloinen (= sain raivarit). Mutta koska vaihtoehtoja ei juuri ollut, oli tyydyttävä hoitopaikan vaihtumiseen. Hyvin Typsykkä oli pärjännyt vaikka ympäristö olikin täysin vieras. Lisäksi hoitopaikassa oli toinen koira. Mutta leikit oli saatu pystyyn ja Typy palasi kotiin uupuneena kaikesta riehumisesta. Aistin kyllä, että Typy oli hieman säikähtäneen ja alakuloisen oloinen. Ensimmäinen hoitoreissu ei siis tainnut olla kiva kokemus, vaikka koira olikin saanut hyvää hoitoa. Mutta kyllä me pikkuhiljaa toivumme tästä kokemuksesta, sekä Typy että minä.
Ps. Sain eilen iloisia uutisia koskien adoptiotytärtäni Sogo-Sogoa. Sogo on kasvanut hurjasti ja oppinut elämässä selviytymisen taitoja. Siispä on koittanut aika päästää se kuntoutuskeskuksen hoivista tutustumaan suureen maailmaan. Uskon, että tyttö pärjää mainiosti ja jään odottamaan uutisia sen sopeutumisesta takaisin luontoon, Sogon kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.