Viikonloppu Kangasniemellä sujui tutuissa kuvioissa. Sienisaalis jäi edelleen varsin köyhäksi mutta makkara kärysi grillissä ja sauna kuumeni. Uimaan en uskaltautunut vaikka veden lämpötila oli varsin lämmin, 15 astetta. Eikä meidän superuimari Typykään syöksynyt järven aaltoihin vaan tyytyi kastelemaan varpaansa. Kaiken kaikkiaan kiireisen viikon jälkeen rentouttava ja rauhoittava mökkireissu, sen voimalla jaksaa taas!
Kävihän meillä viikonlopun aikana myös "mökkivieraita", joista toinen edusti jo pois nukkunutta. Isäntä löysi puuliiteristä halkopinon välistä kuolleen hiiren (kaiketi lajiltaan kotihiiri). Yllätyksekseni koirakaveruksia ei tämä pallokorva juurikaan kiinnostanut. Laiskasti Pimu ja Typy nuuhkaisivat kuollutta elukkaa, sitten nenä vei neitejä jo muihin maisemiin. Itse ihastelin hiiren sileää turkkia ja lopulta isännän käskystä vein sen kompostiin. Oma ehdotukseni oli hiirulaisen hautaaminen kunniallisin menoin...
Sunnuntaina kotiinlähdön koittaessa saapui toinen vierailija mökille sen ollessa täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Pihalle juoksenteli suomenajokoira, joka tutkapanta kaulassaan taisi olla jäniksenhakureissulla. Voi sitä riemua, kun Typy hoksasi saaneensa uuden kaverin! Nuori ajokoirapoika löysi Typyn kanssa heti yhteisen sävelen ja parivaljakko juoksi peräkanaa pitkin pihamaata ja mökin ympäristöä. Pimu tyytyi tapansa mukaan katselemaan menoa hiukan kauempaa ja jos poika yritti tehdä tuttavuutta vanhan neidin kanssa, sai se niskaansa kunnon haukkuryöpyn. Noin tunnin visiitin jälkeen ajokoira lähti jatkamaan matkaansa, missä lie sen isäntä mahtoikaan olla... saapa nähdä, tuleeko tämä kyläilijä toisenkin kerran visiitille.
Ps. Otimme myös ajokoirulista hienoja kuvia Pimun ja Typyn kanssa. Koska koiran omistajasta meillä ei ole tietoa enkä voi siis lupaa kysyä, en julkaise kuvia tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.