Vihollinen kohdattu

vihollinen

Pentukoiran elämään mahtuu kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Typyn täyttäessä reilun viikon päästä 11 kuukautta, on tuohon 11 kuukauteen mahtunut kaikenlaista ihmettelyn aihetta, sekä meillä omistajilla että tytöllä itsellään. Mieleen nousevat myös muistot Pimun pentuajoista ja siitä, mitä kaikkea silloin hämmästeltiin. Usein me omistajat saimme ja saamme nyt Typyn myötä nauraa näille uusien asioiden kohtaamisille.

Eilisellä iltapäivälenkillä törmäsimme putkeen. Muoviputken päähän, joka törröttää ojanpientareella kävelyreittimme varrella. Ja tämähän oli Typylle vihollinen numero yksi! Kamala haukku pystyyn, nopeita hyökkäyksiä kohti putkea (muristen tietysti), isoja jänisloikkia kun putki tulikin liian lähelle... En edes yrittänyt pidätellä naurua. Ryhdyin koputtelemaan putkea ja houkuttelin Typyä lähemmäksi tutustumaan tähän hirviöön. Ei auttanut, vaaralliseksi koettua vihollista piti säikytellä ryhtymällä beaglemäiseen ulvontaan. Pimu seurasi tilannetta syöden ruohoa ojanpohjalla, sitä ei moinen muovikapistus kiinnostanut.

"Mulle et rupee..."

Kun vanha neitimme oli pentu, samanlaisia "kohtauksia" aiheuttivat mm. jätesäkit, isot kannot, risukasat ja tietysti muoviputket. Niille piti haukkua, murista ja uhitella ja pitkän maanittelun jälkeen koirimus saatiin tutustumaan tarkemmin näihin epäilyttäviin olentoihin. Kun tutustuminen oli suoritettu, ei tarvinnut enää räyhätä ja uhkaava olento oli todettu harmittomaksi. Mikä helpotus!

Tulevana viikonloppuna suuntaamme mökille Kangasniemelle. Toivon saavani runsaan saaliin kanttarelleja ja koirat saavat nauttia vapaudesta metsässä tutkimusretkiä tehden. Koskahan ryhtyisin kouluttamaan niistä kanttarellikoiria...