Mökillä maistuu makkara ja tirsat

Palataan vielä pääsiäiseen ja mökkireissuumme Puulan rannalle. Järvi oli jäässä mutta kantoi enää vain 13-kiloista beaglenröikälettä. Typy onnistui karkaamaan jäälle kokonaiset kolme kertaa 2. pääsiäispäivän aikana mutta onneksi isäntä sai sen maaniteltua takaisin kuivalle maalle. Itselläni sydän lensi kurkkuun ja muistelin muutaman vuoden takaista Pimun uintireissua, jolloin isäntä syöksyi jäiden sekaan hakemaan uimarin takaisin rannalle.

Kevät ei Kangasniemellä ollut niin pitkällä kuin täällä etelässä, joten mökkitie oli osittain vielä lumen valtaama. Niinpä kun kiirastorstaina pääsimme perille, kannoimme osan matkaa kasseja ja nyssäköitä umpihangessa. Auto piti jättää reilun puolen kilometrin päähän ja tavaroiden rahtaaminen otti kyllä voimille (= huono kunto). Koirat taas nauttivat täysin rinnoin, kun saivat juosta mökin ja auton väliä eestaas pitkin torstai-päivää. Niitä ei hanki haitannut.



"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."

Tavaroiden raahamisesta päästyämme teimme myös mökkikauden avaukseen liittyviä hommia, mitäs muuta. Pihaa haravoitiin ja puhdistettiin lehtipuhaltimen voimalla. Mökki siivottiin nurkasta nurkkaan. Pihakalusteet nostettiin esiin ja saunaa lämmitettiin joka ilta. Grillissä paistui makkara (tietysti!) sekä myös pääsiäisen kunniaksi lammas. Koska ulko-ilma sekä ruumiillinen työ pistivät välillä väsyttämään, otimme myös päiväunia koko porukan voimin. Joten aivan työhulluiksi meitä ei voi kutsua. Aamuisin isäntä nousi katselemaan teerien soidinmenoja järven jäällä ja bongasimme runsaasti muitakin lintuja pyhien aikana.

Entä Pimu ja Typy? Näin, miten Pimuli nautti suuresti olostaan mökillä pitkän talven jälkeen. Se lepäili auringossa, kierteli grilliä sen paistaessa myös koirille makkaraa ja intoutuipa vanhus välillä myös leikkiin Typyn kanssa. Typsy tutkaili innolla tonttia sekä lähimaastoa. Onneksi se hoksasi järvenjään kestävyyden vasta kotiinlähtöpäivänä. Mutta kyllä pikkuneitiä sai vahtia koko pääsiäisen ajan, sillä emme luottaneet siihen ettei se olisi keksinyt mennä jäälle jo aikaisemmin.

Lehtikasan kytemisestä kerroinkin jo aiemmin, sen osalta kaikki on hyvin ja kunnossa. Mitään vahinkoa ei sattunut, kiitos valppaiden naapureiden. Seuraavan kerran, kun suuntaamme mökkirannoille, on järvikin jo sulanut, joten huolta isokorvien jäihin putoamisesta ei enää ole. Vielä on työlistalla ainakin kukkapenkkien penkomista sekä liiterin täyttämistä. Joten seuraavaa reissua ja sen touhuja odotellen!