tiistai 31. lokakuuta 2023

Takana erilainen mökkikausi

Jestas, että viikot ovat taas vierineet. Huomenna kalenterin lehden voi kääntää marraskuun kohdalle. Blogikirjoittelu on ollut harvasa päivä mielessäni ja nyt tässä meidän tuoreimpia kuulumisia.

Ensi alkuun kerron, että täällä on kaikki reilassa ja hyvin. Hippu on kunnossa ja terve. Myttö voi paksusti 😁 Ostimme Hippuselle karpalovalmistetta, sain lisäravinteista vinkin Team Vallattomien emännältä. Päädyimme tuohon karpalojauhoon, joka on täysin luonnonmukainen tuote ja sopii myös suolistovaivaisille. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut ja toivottavasti jeesaa Hippua  virtsatieongelmissa. Tai etenkin siinä, ettei niitä enää tulisi.


Kaunis päivä Puulalla.

Lauantaina 14. lokakuuta automme nokka kääntyi kohti nelostietä. Vietimme syyslomaviikon Kangasniemellä ja laitoimme mökin talviteloille. Viikon aikana keräsimme julmetun määrän suppilovahveroita ja isäntä teki risusavottaa upouudella raivaussahallaan. Teimme kävelylenkkejä isokorvien kanssa ja saunoimme. Askartelin pikkujoulukutsut ja selailin takkatulen lämmössä brittiläisiä joululehtiä. Lämmitimme glögiä ja isäntä pisti pari uutta linnunpönttöä pihakuusiin. Hilpu ja Myttönen söivät puolukoita aitan edestä. Kaksikko pisti välillä leikiksi sekä käpertyi sängyllemme ottamaan nokkaunia. 


Hilpu tähyilee aitan kuistilta.

Meillä oli rentottava ja hieno loma. Mutta toki tämä mennyt mökkikausi oli erilainen kuin aiemmat. Vaikka olemme käyneet mökillä jo vuosikausia (minä melkein koko ikäni) ja se on ollut meille hyvin tärkeä paikka, olemme aina kuitenkin muistaneet, että se on äitini mökki. Olemme kunnioittaneet mökin omistajan toiveita. Nyt voimme olla ja mennä mökillä miten haluamme. Paljon tulee muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Toivon, että äitini vielä omistaisi mökin. Kaikenlaiset ajatukset seikkailevat päässäni. Olin toisinaan mökillä hyvin surullinen. Luulen, että ensi keväänä sydän on hiukan kevyempi, kun palaamme taas Puulan rannoille. Tauko mökkeilystä tulee todennäköisesti tekemään nyt pelkästään hyvää.

Myttö katselee Puulalle, näkyykö
siellä vielä kuikkia. Ei näkynyt enää.

Isäntä vie Myttösen huomenna rokotuksiin. Eläintohtori saa samalla vilkaista sen anaalirauhaset. Mytöllä on samaa ongelmaa kuin Typyllä oli. Anaalirauhaset välillä falskaavat. Myttö on ollut laihdutuskuurilla mutta suurta tulosta se ei ole vielä saavuttanut. Toki kyseessä pitää olla lopullinen muutos sen ruokavalioon eli ruokaa vähemmän. Ehkä annoksia on vieläkin hiukan pienennettävä... 

Möksällä laitettiin välillä leikiksi.

Hipulla on seuraavat lukukoirailut marraskuun puolivälissä. Siellä onkin näköpiirissä taas työputki, kun Hipa kuuntelee sekä koti- että naapurikirjastossa. Viime viikolla se haikaillen katseli useampana päivänä lammasaitaukseen, kun lenkkeilimme aitauksen ohi. Lampaat ovat siirtyneet talven viettoon. On odoteltava kesää ja uusia villakavereita, joihin taas tutustua. Ja jos talvi menee yhtä vauhdilla kuin tämä kuluva syksy, niin olemme hujauksessa kesäkuussa!

perjantai 13. lokakuuta 2023

Terveen paperit; tulehdus selätetty

Kävin maanantaina Hippusen kanssa eläinlääkärissä kontrollissa. Tulehdusarvo oli edelleen hieman koholla. Sen vuoksi tohtori määräsi, että Hipulle syötetään loppuun antibioottipaketti, jonka viime viikon päivystysreissulla sain mukaani. Uutta kontrollia ei kuitenkaan tarvita. Voitiin todeta, että Hippu oli taas kunnossa. Munuaisaltaan tulehduksesta ei tämä eläinlääkäri puhunut mitään mutta virtsarakossa tulehdusta joka tapauksessa oli ollut. Toinen sanoo toista, toinen toista... Lääkäri sanoi, että Hippu on ylipainoinen. Meinasin tokaista siihen, että itse olet... Hippu ei meidän mielestä ole lihava. Myttö kaipaa kyllä laihdutuskuuria. 

Voiko onnellisempi beagle olla, kun 
huilaa isännän jaloissa sohvalla.

Eläinlääkäri totesi, että mikäli virtsarakontulehdus uusiutuu, kannattaisi mennä sisätautien erikoislääkärille. Hän pystyisi tutkimaan asiaa tarkasti ultralla. No, minähän kävin Hippusen kanssa elokuussa sisätautien erikoislääkärillä. Toki silloin tulehdusarvo oli ok ja koira kaikin puolin kunnossa elämänsä ekan virtsarakontulehduksen jälkeen. Ultrassa ei silloin näkynyt mitään erikoista. Joten jos käy niin surkeasti, että Hippuun taas iskee tämä vaiva, menemme samalle sisätautilääkärille, jonka luona kesäloman jälkeen kävimme. 

Kirjastokeikalla.

Hippu oli jo viikonloppuna täysissä voimissaan. Mytön kanssa ne riehuivat kuin vähäpäiset ja ruoka maistui. Ulkona oli reipasta menoa. Sen vuoksi pystyimme tiistaina suuntaamaan Hilpan kanssa naapurikirjastolle lukukoirailuihin. Lukijoita oli tällä kertaa niukalti mutta rapsuttajia riitti. Kotikirjastossa meillä ei lokakuussa vuoroa olekaan syysloman vuoksi. Mutta loppuvuodesta käymme siellä sitten useammin. 

Myttö tykkää kovasti keväällä
ostetusta avaruuspatjapedistä.

Mytölle varaan rokotusajan lokakuun lopulle. Hipulla piti olla menneenä maanantaina hammaskiven poisto mutta sattuneesta syystä jouduin sen perumaan. Palataan asiaan loppuvuodesta... Jonkin verran on julkisuudessa puhuttu eläinlääkäreiden hurjasta laskutuksesta. Rahaa voi mennä aivan valtavia summia, että eläinkaverin saa kuntoon. Ei meidänkään tarvitse etelänmatkoista haaveilla kesän ja tämän kuluvan syksyn eläinlääkärikäyntien vuoksi. Mutta koska olemme Hipun ja Mytön halunneet ottaa, ne ilman muuta hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tehtiin myös Pimun ja Typyn kanssa. Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin niitä, joilla on taloudellisesti tiukka tilanne. Onhan nuo lääkärikäynnit törkeän kalliita. Ja kuten sanoin, ei meilläkään raha kasva pihapuussa. Nyt olemme tietysti äärimmäisen helpottuneita, että Hippu on taas kunnossa. Murehditaan niitä laskuja myöhemmin...

perjantai 6. lokakuuta 2023

Eläinten viikolla eläinlääkäriin

Huh, mikä viikko! Eläinten viikkoahan tässä on vietetty ja meillä se alkoi valitettavasti eläinlääkärireissulla. 

Isäntä lähti maanantaiaamuna kertamaan Suomen puolustukseen liittyviä asioita. Joten tällä viikolla olemme pitäneet beaglelikkojen kanssa huushollia pystyssä. Olen ollut etätöissä maanantaita lukuunottamatta ja mikään muu ei olisi tullut kysymykseenkään. Jouduin nimittäin maanantaina töistä tultuani viemään Hipun eläinlääkäriin. 

Toipilas huilaa.

Huomasin heti kotiin päästyäni, että Hilpu ei ole ok. Olohuoneeseen ja eteiseen oli oksennettu, pissitty ja pask...ttu. Hippu oli aivan veto pois. Mittasin kuumeen ja mittari näytti 40 astetta. Joten vein Mytön pikaisesti lyhyelle lenkille, annoin sille ruuan, soitin taksin ja niin mentiin Hippusen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Meidät ohjattiin heti omaan huoneeseen. Eläinlääkäri tuli paikalle. Hippu vietiin samaa tietä eläinsairaalan puolelle nesteytykseen ja lääkitykseen, jotta kuume saatiin laskemaan. Itse istuin penkkiin odottamaan... ja miettimään, mikä ihme Hippua vaivaa. Aamulla se oli vielä täysin voimissaan, ruoka maistui ja koira oli kunnossa. 

Eilen maistui taas jo aamukurkku.

Neljän tunnin päästä eläinlääkäri talutti Hipun odotusaulaan luokseni. Olin sitä ennen muutamaan kertaan miettinyt, että koskahan mahtaisin saada jotain väliaikatietoa Hilpan tilanteesta... Voitte uskoa, millaiset tunnelmat ja fiilikset minulla oli. Tohtori totesi, että kuume oli saatu nesteytyksellä laskemaan. Hippu oli jo hieman pirteämpi ja saisin lähteä sen kanssa kotiin. Vatsa oli ultrattu, pissinäyte ultraääniohjauksella otettu. Ja verikoe myös. Tulehdusarvo oli korkea mutta kaikki muut arvot ja vatsa kunnossa. Pississä oli bakteereja. Eläintohtori antoi diagnoosiksi munuaisaltaan tulehduksen. Oireet kun viittasivat siihen, ettei kyseessä ole pelkkä virtsarakontulehdus. Antibiootit ja tulehduskipulääkkeet kassissa tulimme Hippasen kanssa kotiin. 

Alkuviikko meni vielä odotellen, että lääkkeet alkavat puremaan. Tein koirien kanssa minilenkkejä. En uskaltanut ja halunnut lähteä Mytön kanssa pitkille lenkeille ja jättää Hippua yksin. Yöunet jäivät minimiin. Eilen Hipusta näki, että olo alkaa olemaan paljon parempi. Ruoka maistui ja ulkona oli vauhdikkaampaa. Hyvältä näyttää siis taas!

Saunakaveri. Kuva on hiukan hämärä, kuten oli
saunakin jo iltamyöhällä.

Mitähän tästä vielä sanoisi... Kamala viikko. Isäntä varmasti siellä korvessa, metsän keskellä oli huolissaan Hipusta ja myös minusta. Onneksi minulla on aivan valtavan hienoja ystäviä. He kysyivät kuulumisia ja Keravan poikien äiti piipahti katsomassa meitä. Siskonikin jaksoi tsempata. Tänään isäntä palaa kotiin. Odotan sitä ihan hirmuisen paljon. Kuten varmasti Hippu ja Myttö myös. Maanantaina menemme lääkäriin kontrollikäynnille ja toivottavasti saan kuulla vielä kerran tarkemmin, mikä Hippua vaivasi. Olin maanantaina niin helpottunut, kun pääsimme lähtemään Hipun kanssa kotiin, että osa lääkärin jutteluista meni minulta täysin ohi. Kysyn myös, onko tähän mitään apuja, sillä Hipulla oli viimeksi kesällä virtsarakontulehdus. Katsotaan, tulemmeko maanantaina yhtään viisaimmiksi...

Mökin pihalla jolkottelua.

Päätän tämän kirjoitelman kuitenkin iloisiin tunnelmiin. Vietimme viime viikonlopun mökillä Mytön ja Keravan kolmikon äidin kanssa. Hipun jätin kotiin pitämään isännän kanssa taloa pystyssä. Meillä oli oikein rentouttava ja kiva mökkireissu. Saunottiin (myös Myttö), syötiin hyvin ja otettiin lasi, kaksi kuohujuomaa. Keräsimme valtavan määrän suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Ja taisikin olla oikein hyvä tuollainen letkeän leppoisa viikonloppu, jotta oli voimia selvitä tämän viikon koettelemuksista. Hienointa ja parasta on toki se, että Hipulla oli voimia selättää tuo sairaus.  


keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Yksinolemisen ja lukukoirailun taito

Hippu on ahkeroinut lukukoiran hommissa. Viime viikolla sillä oli kuunteluhommia sekä meidän kotikirjastossamme Tikkurilassa että hiukan kauempana Länsimäessä. 

Seuraavaa lukijaa Länsimäessä
odotellen.

Länsimäessä oli mukava määrä lukijoita ja Hippuselle jäi myös pari huilaustaukoa kuuntelukertojen väliin. Kovasti lukijat (ja heidän vanhempansa) toivoivat, että Hippu tulisi uudelleen jo ennen marraskuulle sovittua työkeikkaa. Mutta Hipun emäntä on niin tylsä, kun ei lupaile vuoroja enempää.... valitettavasti oma palkkatyö hieman häiritsee tätä Hipan kirjastotyötä 😁

Koiratarinoita Tikkurilassa.

Tikkurilassa vuorolista oli täynnä. Kuten yleensä aina. Sekä Hipulla että sen kollegalla Otolla riittää työtä, sillä lukukoirat ovat siellä hyvin suosittuja. Tulijoita olisi paljon, paljon enemmän kuin lukijalistalle voidaan ottaa. Hippu kuunteli mallikkaasti koiratarinoita, sillä jokainen Tikkurilan lukija oli valinnut luettavakseen koirista kertovia tarinoita. Eräs lukija oli kuitenkin valinnut luettavakseen faktatietoa, koirista kertovan tietokirjan.  

"Kovin on mielenkiintoisia hajuja
tässä kaverissa."

Olen tietysti Hipasta äärimmäisen ylpeä. Niin hienosti se hoitaa lukukoiran hommat. Mutta olen myös kovin ylpeä meidän Myttösestä. Tyynen rauhallisesti se jää yksin kotiin, kun heitän "työ"laukun olalle ja lähdemme Hipun kanssa kohti kirjastoa. Jokin herkkupala ovella Mytölle ja seurattuani, että se saa sen moitteettomasti syötyä, pistän oven kiinni. Koskaan Myttö ei ole jäänyt huutamaan tai haukkumaan oven taakse. Naapurit eivät ole raportoineet mistään "häiriökäyttäytymisestä" kirjastoreissujemme aikana, olen raportointia heiltä nimittäin pyytänyt. Mitään tuhoja tai temppuja Myttöskä ei ole yksin ollessaan keksinyt.

Yleensä Myttö on yksin kotosalla pari tuntia. Ja kun isäntä saapuu kotiin, se on kuulemma unenpöpperöisenä vastassa ovella. Kovin iloisena tietysti. Jotain me olemme siis oikein kai tehneet, kun Typystä lähtien olemme opettaneet ja treenailleet jokaista koiraamme siihen, että pitää osata olla kotona myös yksin. Ilman sitä koirakaveriakaan. Mielestäni tämä on tärkeä taito koiralle vaikka sitä harvoin tarvitaankaan. 

torstai 14. syyskuuta 2023

Mökillä on humisevan hiljaista

Elokuu on taakse jäänyttä elämää ja olemme syyskuussa. Tästä se syksy on käynnistynyt ja myös Puulan rannalla siitä oli menneenä viikonloppuna merkkejä. Vaikka järvivesi oli 18-asteista, en enää pulahtanut Puulaan. Vesi tuntui kovin kolealta. Isäntä kävi uimassa ja Myttö oli meidän saunakaverina, kuten tavallisesti. Tulipa Hipakin piipahtamaan saunassa mutta vain hakeakseen Mytttöskäisen leikkimään. 

Mökin kuistilla nautittiin syysauringosta.

Mökkirannalla on niin hiljaista, että korvissa humisee, sanoi isäntä. Tämä on totta. Sellaista hiljaisuutta kuin syysmökillä on, ei voi kuvitellakaan täällä kaupungissa. Eikä sellaista pimeyttäkään täällä kotinurkilla ole, koska kaupungissa on katuvaloja sun muita valopilkkuja. Syksyissä mökillä on oma fiiliksensä vaikka kevät onkin sitä parhainta mökkiaikaa. 


Hippu ja Myttö söivät mökin pihalta ahkerasti puolukoita. Lepakot huiskivat menemään iltamyöhällä ja sain metsästä reilun saaliin mustatorvisieniä sekä kantarelleja. Koska Hippua ja Myttöä ei voi pitää metsässä irti, läksin sienireissulle tällä kertaa yksin. Laitoimme aurinkotuolit kasaan ja käänsimme veneen. Vaikka mökkikausi ei ole vielä ohi, tuollaisia kesänpäätöshommia tehtiin jo. Isäntä ripusti mökin pitkää seinää kiertämään valosarjan. Ulkona kuistilla sellainen on pari syksyä ollutkin. Nyt myös sisällä. Vaikkei lamppuketju ole suuri valon lähde, tuo se ihanaa tunnelmaa mökkiin näin syksyn pimeillä. 


Täällä kotimaisemissa olemme käyneet tervehtimässä lampaita. Hilpunen ja Myttönen pusuttelevat villakasojen kanssa. Minä rapsuttelen niitä ja ne lipaisevat kättäni, ehkä kiittääkseen. Miten terapeuttista ja mieltä rauhoittavaa on käydä moikkaamassa näitä kavereita. Lampaat ovat jo hyvin kesyjä ja eivät kavahda koiria. Eikä meidän Myttökään enää halua niitä haukkutervehtiä, kuten vielä alkukesästä teki. Molemmin puolin nelijalkaiset tulevat hienosti juttuun. 


Tällä viikolla Hipun kesäloma lukukoiran hommista päättyi. Suuntasimme tiistaina lähikirjastoomme Hipun ensimmäiselle syksyn kirjastokäynnille. Hippu sai kuunnella kolmen vakiolukijan tarinoita. Yksi uusi tuttavuus tuli moikkaamaan ja tutustumaan Hilpaan. Joten lukuvuorolista oli liki täynnä ja tämähän oli vallan mukava aloitus syksyn lukukoirailuille. Ensi viikolla vuorossa on kotikirjastomme ja teemme myös visiitin Länsimäen kirjastoon, jonne on hiukan pidemmälti matkaa meiltä kotoa. 



Lokakuussa lomailemme mutta tämä syyskuu pakerretaan työntäyteisiä päiviä. Työpaikallani ollaan niin sanotussa hybridimallissa työaikojen suhteen. Saan ja pystyn kivasti tekemään etätöitä sekä suunnittelemaan työpäivieni sisällön, toki muutama ehto huomioiden. Tämä on suuri plussa, sillä muuten stressaisin paljon siitä, miten meidän likat pärjäävät päivät pitkät keskenään. Isännän työ ei pysty joustamaan mutta onneksi minulla on tämä etuoikeus. Mitenhän sitä ennen näitä etätyökuvioita pärjättiin... no, muistan tehneeni lyhyempiä päiviä toimistolla ja rästihommat sitten kotona iltaisin. Siihen en halua palata enää koskaan.