Pönttöpää

Tikkejä pitkä jono!
Pimu alkaa pikkuhiljaa toipumaan leikkauksesta ja on taas oma vanha itsensä. Ruokakin maistuu ja emännältä jaksetaan kerjätä makupaloja. Tänään aamulenkillä Pimu hätyytteli jo tuttuun tapaansa oravaa sekä varista.

Haavanhoito ei ole Pimun lempipuuhaa. Eilen poistimme haavateipin ja siinä olikin varsinainen tahtojen taistelu, jotta se saatiin pois. Pimu jaksoi harata vastaan kaikin voimin ja lopulta se oli niin uuvuksissa ja paniikissa, että oksensi. Teippi kuitenkin saatiin pois alkoholia sisältäneen puhdistusaineen avulla. Pienenä vinkkinä, että alkoholi liottaa liimaa kunhan vaan varoo, ettei ainetta mene itse haavaan. Todella siisti "vetoketju" Pimun mahaa koristaa, toivotaan että haava paranee hyvin eikä tule tulehduksia. Ahkerasti sitä ainakin puhdistamme.

Yleensä Pimu ei viis veisaa tikeistä tai haavoista ja antaa olla niiden rauhassa. Jostain syystä nyt kuitenkin tuon teipinpoiston jälkeen se haluaisi kovasti nuolla haavaansa. Emme ole koskaan pitäneet sillä eläinlääkäristä saatua kauluria mutta illalla se oli pakko Pimulle laittaa. Muuten se olisi rassannut haavaansa koko ajan, kielloista ja komentamisesta huolimatta. Ja kun se sai kaulurin kaulaansa, oli koiravanhus aivan ihmeissään. Mutta nyt ei ole vaihtoehtoja vaan Pimun on tyydyttävä kohtaloonsa; pönttö päässä, kunnes se jättää haavan rauhaan.

"Eihän tämä päässä voi edes nukkua."