Viikonloppumme tyttöjen kanssa sujui mukavan leppoisasti. Sää suosi ulkoilua ja liukkaudesta huolimatta teimme monta pitkää lenkkiä keväisestä auringonpaisteesta nautiskellen. Kaverikaksikon mielestä eräs talven parhaista jutuista on kantohanki. Sen päällä on mukava viipottaa etenkin nyt, kun tiet ja polut ovat kuin luistinratoja. Emäntää hanki ei kantanut, joten yritin parhaani mukaan pysyä pystyssä jäisillä kulkureiteillämme.
Isäntä saatiin hengissä kotiin reissultansa ja jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolista. Ja nelinpuolista...vai kolminpuolista... No, joka tapauksessa oli mukavaa saada isäntä kotiin. Ensimmäisenä syliin kiipesi Typsy ja Pimu ei jäänyt pekkaa pahemmaksi vaan änkesi itsensä samaan kasaan. Niinpä isännällä oli sylissään rapsuteltavaa ja siliteltävää noin 28 kilon edestä. Itseni jääväsin suosiolla ulos tuosta sakista, sillä sylikään ei olisi ehkä kantanut myös emäntää.
Pitääkö teidänkin luppakorvat hirveetä beaglein sulosointuja tutun nähdessään?
VastaaPoista/Maissi
Hei Maissi!
VastaaPoistaMeidän kaksikko on yleensä hiljaa, kun törmäämme tuttuihin kuonoihin. Hännät vispaa vimmatusti ja on kiire tervehtimään. Kun taas tulee vieras koira vastaan, alkaa Typy 98% varmuudella haukkumaan ja ulvomaan kurkku suorana. Se on siis räksyttäjä ja etenkin remmiräksyttäjä. Vapaana ollessaan esim. koirapuistossa, se on hiljaista tyttöä...
Pimu haukkuu tietyn näköisille koirille eli isoille, tummanvärisille. Myös pystykorvan ja huskyn näköisille vanhus metelöi ja on tehnyt sitä aina. Tähän ei lasketa erästä aamulenkeiltä tuttua huskyherraa, sille ei tarvitse meuhata.
Mutta ääntä siis lähtee, molemmista. Typyn räksyttäminen miltei kaikille koirille on todella rasittavaa, mutta emme ole vielä keksineet keinoa, miten sen saisi loppumaan. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu ja itse olen jo luovuttanut. Haukkukoon sitten!
Pimun ja Typyn emäntä
Meillä on takana noin 3 vuotta ohitusharjoituksia. Jossain vaiheessa meni tosi hyvin, nyt ollaan taas menty takapakkia koska emäntä ei jaksa enää välittää. Kun luppis huomaa että toinen koira tulee vastaan, se menee matalaksi ja alkaa hiipiä. Kun koira menee ohi se syöksyy sitä kohti. Ennen vanhaan myös räksytettiin mutta nykyään se tietää että se on kiellettyä niin joko tyyppi on täysin hiljaa tai sitten vähän muristaan. Vain jos mennään liian lähelle mainitsemiasi koiria (isoja, mustia, pystykorvia) ni sitten räyhätään oikein kunnolla karvat pystyssä.
VastaaPoistaEntäs sitten ne kaksijalkaiset? Tämä meidän yksilö pitää ihan sairasta ääntä kun näkee jonkun perheenjäsenen, kuulemma beaglet pitää samaa ääntä ajaessaan? Välillä Natta luulee että se näkee jonkun tutun ja pitää sitä ääntä ja pakottaa tämän ihmisen pysähtymään. Sitten kun moikataan niin Natta huomaa ettei se olekaan tuttu vaan aloittaa haukkumisen koska se pelkää vieraita (tämä tapahtuu kuin hidastetussa filmissä, Natta nostaa katseensa ihmisen silmiin ja alkaa ihmisen kauhuksi äkkiarvaamatta haukkua...) :) Koskakohan me aiheutamme jollekulle sydänkohtauksen beagleni skitsofrenian takia? :D
/Maissi
Moikka Maissi!
VastaaPoistaKuullostaa hyvin tutulta tuo maahan meno ja hiipiminen, sitten hyökkäys. Onkohan tämä ihan yleinen beaglejen luonnevika... Typy tekee meillä tätä, Pimu ei. Pimu tyytyy ihan seisoma-asennosta räyhämään niille viholliskoirille (eli mustat, isot ja pystykorvan sekä huskyn näköiset). Mutta Typy siis haukkuu melkein kaikille ja osalle tehdään ensin tuo hiipimisrituaali.
Pimu on hyvin luottavainen ihmisiä kohtaan, on aina ollut. Se lähtisi kenen matkaan tahansa. Typy taas ei. Se saattaa haukkua koirien lisäksi myös ihmisille, kun ollaan pimeän aikaan ulkona. Jos joku vieras ihminen lähestyy meitä pimeässä, Typy alkaa murisemaan ja haukkumaan. En tiedä, suojeleeko se minua/meitä vai Pimua. Vai pelkääkö se vieraita ihmisiä. Luulen, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto on oikea. Tuttuja ihmisiä kohtaan Typy on itse ystävällisyys. Se tunkee itsensä mielellään väkisin syliin ja vaatii tassua paiskaamalla rapsutuksia. Ja siinä se sitten nautiskelee sylissä maaten, kun joku huomioi sitä.
Ohitusharjoituksia meilläkin on tehty aikoinaan Pimun kanssa ja melko hyvällä menestyksellä vaikka itse sanonkin. Typyn kanssa ohittamista on harjoiteltu mutta minä olen jo luovuttanut. Usein hävettää, kun koira räyhää remmin päässä kaikille vastaantuleville koirille kuin mielipuoli. Moni varmaan luulee, että Typy on joku tappajakoira... Mutta kirjoituksesi perusteella taitaa beagleissa olla rotuominaisia piirteitä, niin paljon sinun luppakorva muistuttaa meidän kaksikkoa ja etenkin nuorempaa niistä eli hurja-Typyä.
Pimun ja Typyn emäntä
Sen hiipimisen kun saisi loppumaan...yksi koirakouluttaja antoi kerran sellaisen vinkin että sitten ku koira menee hiipimisasentoon niin pistää juoksuksi! Aika hyvä vinkki sanoisin mutta mulla taitaa olla jo jonkinlainen maine naapurustossa (se nainen ku juttelee sen hullulle beaglelle) niin en ainakaan vielä ole kehdannut.
VastaaPoistaTypy on siis ihan samanlainen vieraiden suhteen kun Natta. Nattan maailmassa kukaan ei saa kadulla tuijottaa, jutella, pysähtyä tai näyttää toimettoman oloiselta. Muuten alkaa haukkuminen. Nattalla on myös selvästi joitakin kausia kun se selvästikin pelkää lenkillä ja pelästyy joko omiaan tai sitten "jotain", esim. kerran yhtä tyttöä joka kantoi isoa tyynyä. Jouduin vaihtaamaan kadunpuolta!
Pahin juttu on se jos meille tulee joku tuntematon mies kotiin. Silloin Nattaa ei saa millään hiljaiseksi, vaan se menee ihan paniikkiin ja haukkuu karvat pystyssä. Voihan olla että epäluulo vieraita kohtaan on suht tavallista beagleille. Mutta ottaisin mielellään Pimun tapaisen beaglen, sillä minuakin hävettää aina tosi paljon kun Natta käyttäytyy "huonosti" koska ihmisethän luulee että olen kasvattanut koirani huonosti ja ne ei yhtään tajua miten ihana koira meillä on! Beaglet taitaa kuitenkin olla aika kaukana tappajakoirasta :)
Teidän kaksikosta Natta muistuttaa ehdottomasti enemmän Typyä! Toisaalta ne on melko saman ikäisiä verrattuna Pimuun, ja Natta kun on edelleen pentumainen vaikka täyttää jo 4 toukokuussa!
/Maissi
Typy karkasi pentuna muutaman kerran minulta ja isännältä. Isäntä keksi tuon juoksemisen lääkkeenä siihen, että Typy saatiin kiinni. Kun Typy lähti omille teilleen, isäntä lähti juoksemaan eri suuntaan. Ja Typsy seurasi perässä. Tämä toimi kylläkin vain silloin pentuaikoina, ei enää...
VastaaPoistaPimu on tosiaan itse rauhallisuus, ainakin pääsääntöisesti. Sen kanssa on helppo ja mukava tehdä lenkkejä. Typyn kanssa meinaa mennä joskus hermot ja hävettää, kun yritän sitä naama punaisena epätoivoisesti komentaa. Typy on ennakkoluuloinen sekä vieraita koiria että ihmisiä kohtaan, sen olemme huomanneet jo melko varhaisessa vaiheessa. Pidän kovasti toivoa yllä, että kun ikää tulee lisää, niin Typystä tulee yhtä rauhaisa kaveri kuin Pimu on, on ollut jo monta vuotta.
Pimun ja Typyn emäntä