Tämähän menee ihan hurjaksi! Nimittäin Pimu ja Typy ovat peräkkäisinä viikonloppuina hoidossa, hyvässä sellaisessa kylläkin.
Menneenä lauantaina kävimme laskemassa mummon haudan lepoon. Tätini pitämässä muistopuheessa kerrattiin mummon pitkää elämää ja mieleeni palasi Pimun ja mummon kohtaamiset makkarapalojen äärellä. Ja se soutureissu, josta kerroin aiemmassa bloggauksessa. Mummolla riitti varsin hauskoja sananparsia, joita hän käytti arkikielessään runsaasti. Olen käyttänyt niitä itsekin, kun on ollut vaikkapa tarve komentaa karvakaksikkoa. Ihan hyvin lehmiin käytetyt komennot tuntuvat tehoavan myös beagleihin!
Hoitokassi pakataan myös tulevana viikonloppuna, kun me kaksijalkaiset suuntaamme teatterimatkalle Turkuun. Kulttuuriviikonloppu vietetään ilman isokorvia ja kaksikko pääseekin taas ihmettelemään Haagan rusakoita, nyt ihan yötä myöten. Tämä on meidän perheessa kovin harvinaista, että koirimukset ovat kuukauden sisällä pariinkin otteeseen hoidossa ja vielä peräkkäisinä viikonloppuina. Mutta tiedän, että anopin ja appiukon hoidossa on mieluista olla. Huomiota ja herkkuja saa siihen malliin, että niitä voisi varastoida myös tuleviksi viikoiksi. Lämmin kiitos haagalaisille, että taas katsotte meidän tyttöjen perään!
Mummon hautajaisreissulla totesimme, että Etelä-Savossa ei ole lunta ollenkaan niin kovasti paljon kuin täällä etelässä. Toiveet ovat siis korkealla, että pääsemme vappuna korkkaamaan mökkikauden avatuksi. Sitä ennen vietetään kuitenkin pääsiäistä ja juhlitaan emännän syntymäpäivää perinteisin menoin. Rajasaareenkin olisi mukava vielä uskaltautua riippuen jäätilanteesta. Mutta ennen kaikkea nautimme siitä, että talven selkä on notkahtanut lopullisesti ja elämme kevättä, jota seuraa kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.