keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Ei ollenkaan viimeinen kerta

Aurinko on paistanut viime päivät siihen malliin, että lumet ovat alkaneet sulaa. Tämä tietää kurakelien alkamista ja lenkkien jälkeisiä suihkuoperaatioita. Alan jo henkisesti latautua näihin usein hermoja raastaviin hetkiin. Isokorvien tykkäämästä kantohangesta emme siis loppujen lopuksi saaneet kauaa nauttia mutta ei se mitään! Kevät tulee kohisten ja se tuo mukanaan paljon muuta mukavaa. Toivottavasti ei kuitenkaan takatalvea...

Viime viikonloppuna kävimme Rajasaaressa. Pimun lisäksi myös Typy keskittyi pääosin haisteluun ja lumen tonkimiseen, sillä mielekästä juoksukaveria ei tällä reissulla löytynyt. Ja kiinnosti tyttöjä myös isännän ja emännän mukaansa varaama kuuma mehu vaikka kaksikkoa taisikin harmittaa ettei mehun rinnalle oltu varattu mitään palanpainiketta.

Rajasaaressa käyskenteli myös harmaahapsinen saksanpaimenkoira. Siitä näki, että ikä painaa. Takajalat olivat koukussa, maan vetovoima veti takapuolta alaspäin ja näytti, että askel painaa jo hurjasti. Ikää tällä vanhuksella oli 13,5 vuotta, kunnioitettava saavutus siis. Omistaja kertoi, että he olivat viimeistä kertaa saaressa. Isännällä kihosi kyynel silmään. Taisi kihota minullakin. Leppoisasti sakemannin omistajaperhe jutteli vanhukselle, heitteli sille lumipalloja ja kiersi saarta ympäri. Hitaasti mutta varmasti, koko perhe. Mekin kiersimme ja heittelimme Pimaukselle ja Tyyperille keppiä. Ja katselimme Pimua iloiten siitä, että me tulemme saarelle vielä monen monta kertaa.

2 kommenttia:

  1. Mukavia hankikantoja ja ilosia keppileikkejä teidän porukalle moooneksi vuodeksi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Myrsky! Sitä samaa myös sulle. Ja sinähän oletkin vasta pojankloppi!

    Mukavaa kevättä teidän poppoolle!

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.