Nyt on isokorvien hoitoreissut toistaiseksi menneen talven lumia. Ihan kirjaimellisesti, sillä lumipeite suli viikonlopun aikana taas aimo annoksen pois. Anoppi kertoi, miten hienosti kaverukset olivat yökylässä käyttäytyneet. Arvelin, olisiko Tyyperi ollut hiukan vieraskorea. Pimu taas tietää vuosien kokemuksella, että anopilta saa herkkuja, kun on siivosti. Joten vanha taisi kerjätä vuorokauden ajan loputtomasti. Ei tuo minun mielestä ollut kovin hienoa käytöstä mutta annettakoon sen ikäneidolle anteeksi. Kaiken kaikkiaan hoitoreissu kuullosti sujuneen hyvin. Me kaksijalkaiset nautimme Turun teatteritarjonnasta, maukkaasta illallisesti ja hotellin aamiaistarjoiluista. Olipa kivaa, kun sai herätä valmiiseen pöytään!
Perjantaina saimme taas koirahierojan visiitille ja molemmat luppakorvat nauttivat hierontasessiosta. Pimulla jumittaa ja jäykistelee lavat edelleen eikä niille taida ihmeitä mahtaa. Vanhuudenvaivoja, totesi hierojakin ja käsitteli hellin ottein meidän Pimulia. Typy makasi hierontamatolla kuin raato silmät ummessa ja nautti olostaan. Välillä se yritti kiepsauttaa itsensä kylkiasennosta selälleen, sillä huomionkipeä beaglemme vaati rapsutuksia. Jouduin kertomaan Tyyperille ikävän tosiasian, ettei hieroja rapsuttele. Hän vaan hieroo ja eikös sekin ole mukavaa.
Pääsiäiseen on reilu viikko. Viime vuonna avasimme silloin mökkikauden mutta kuten jo aiemmissa kertomuksissani olen kirjoittanut, tänä vuonna mökille mennään vasta vappuna. Puula on vielä osittain jäässä ja jäät heikkoja. Lisäksi lunta on ainakin metsän keskellä mökkimaisemissa, joten odottelemme rauhassa, että se sulaa pois. Tämä helpottaa mm. mökille pääsyä, sillä melkein kilometrin mittaisella mökkitiellä ei aurausautot vieraile. Umpihangessa taas sekä tavaroiden raahaaminen että kahden ihmisen ja kahden koiran eteneminen on varsin työlästä. Pimu ja Typy vielä jaksaisivatkin mutta minä ja isäntä olemme jo oma lukunsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.