Vaatimisvapaa viikonloppu ja muita mökkihullutuksia

Lupasin alkuviikon bloggauksessani kertoa lisää meidän lomaviikosta Puulan rannalla. Kuten jo kirjoitinkin, myös juhannus vietettiin tänä vuonna pienen punaisen mökin huomassa ja enpä kyllä jaksa muistaa, koska olemme viimeksi juhannusta siellä viettäneet. Typylle tämä oli sen elämänsä ensimmäinen Kangasniemi-juhannus ja Pimukin vietti suurimman osan juhannuksistaan Kotkassa. Mutta tänä vuonna oli nyt näin ja hyvin juhannus Etelä-Savossakin sujui.

Olimme poikkeuksellisesti ottaneet viime viikon lomaa isännän työkuvioiden vuoksi. Itse en ole koskaan aiemmin työurani aikana paloitellut kesälomaani vaan olen lomaillut yhtä soittoa neljä-viisi viikkoa. Oikeastaan oli kiva juttu, että tähän keskikesään tuli pieni breikki ja viikon aikana rentouduimme tehden sitä, mitä lystäsi. Typsykällä oli iso urakka, kun sen piti vahtia mökin pihapiiriä ja rantaa. Lahdella oleileva kuikkapariskunta ei noteerannut isokorvan komennuksia mutta sinisorsa-emolle iski pienoinen hätä, kun Typy räksytti sille rannalla. Komensimme Typyä tiukasti jättämään kaikki lahdella uivat linnut rauhaan ja aika hyvin Typsy meitä loppuviikolla jo uskoikin... Eräänä iltana tontin reunalle tepasteli kettu ja sitähän Typyn piti lähteä jäljestämään. Onneksi yöt ovat valoisia... Sen olemme tänä vuonna pistäneet merkille, että Typyn metsäreissut ovat huomattavasti lyhentyneet, ainakin ajallisesti, edelliskesistä. Enimmillään Tyyperi laukkasi metsässä tunnin verran. Saapa nähdä, yltääkö se tänä kesänä parin-kolmen tunnin ajomatkoihin vai joko pahin hullutteluvaihe on takana.

Lukemista, saunomista, grillaamista, kauppareissuja kirkonkylälle, kävelyretkiä metsässä, uimista (asialla Typy), jalkapallon katselua tabletilta, radion kuuntelemista, pihatöitä, päiväunia ja yhdessäoloa. Siitä koostui meidän viikko. Perjantaina isäntä pakkasi kapsäkit autoon ja lähti Typyn kanssa kotimatkalle. Minä taas sain viikonlopun vieraakseni iloisen naisporukan, jonka kanssa vietimme rentouttavaa aikaa nostaen maljoja mm. Ruotsin hovin tuoreelle kihlaparille, kesälle ja tietysti meille itsellemme. Nämä tyttöjen viikonloput ovat koira-, mies-, ja lapsivapaita, joten saimme nauttia olostamme ilman, että kukaan oli vaatimassa mitään. Uskokaa pois, tällainen laatuaika ystävien kera on joskus huippujuttu! Viime vuonna juuri tyttöjen mökkiviikonlopun aikaan kohtaamani suru-uutinen painoi silloin mieleni matalaksi mutta onneksi nyt tunnelma oli paljon iloisempi.

Vielä on kesää ja lomaa jäljellä. Ennen seuraavan lomaputken alkamista edessä on ainakin viikonloppu Kotkassa (siirsimme juhannuksen heinäkuulle), piipahdus Tallinnassa, juhlien suunnittelua ja töitä. Lisäksi käymme Typsykän kanssa tervehtimässä määkiviä kavereitamme, sillä läheiselle niitylle saapui muutama viikko sitten lampaat, jotka majailivat siellä jo viime kesänä. Nyt vaan jo lampaidenkin puolesta toivon, että sää vihdoinkin lämpenisi ja pouta palaisi taivaalle.