Hei, minne se kevät jäi viipyilemään!

Onpa tylsää, että kevään eteneminen tyssäsi. Useampana päivänä on satanut lunta tai räntää. Tiet etenkin metsässä ja pelloilla ovat liukkaat. Kylmä tuuli vihmoo kulkijoita. Muuttomatkalta palaavia lintuja on sentään havaittu. Minä olen huono lintujen tunnistaja mutta isäntä tietää niistä melkoisesti. Ja hei, ojalotrauskausi on avattu! Erityisesti Myttö talsii pitkin ojia eikä sitä haittaa yhtään, että tassut ja maha kastuvat. Tänään se molskahti ihan kokonaan veteen, kun luuli ojan jääpeitteen vielä kannattelevan itseään. Väärässä oli meidän Myttönen mutta hyvin se kampesi itsensä takaisi kuivalle maalle 👍 

Menneellä viikolla Hipulla oli pari päivää vatsavaivoja, taas kerran. Syytä ei isännän kanssa keksitty. Mutta meidän isokorvat ovat suoranaisia jätemyllyjä. Ne löytävät teiden varsilta jos jonkinlaista niiden omasta mielestä syötäväksi kelpaavaa. On täysi mahdottomuus estää täällä kaupungissa sitä, ettei ne joskus ehtisi napata jotain epäkelpoa suuhunsa. Oskun omistaja on kertonut samaa ja aika moni muukin beaglen omistaja, joihin ollaan törmätty. Onneksi Hippulin maha tuli melko nopeasti kuntoon. Se onnistuu siten, että muutamaksi päiväksi se saa syödäkseen vain nappuloita. Ne toimivat noina päivinä myös sen herkkupaloina. Edes kurkkua tai mustikoita, joita Hipa rakastaa, ei anneta. 

Tulevalla viikolla vietämme pääsiäistä. Pyhät tuovat odotetun levähdys- ja hengähdystauon, sillä sekä isäntä että minä olemme olleet viime viikot melko työllistettyjä omissa hommissamme. Hipun kanssa suuntaamme tiistaina lukukoirailemaan naapurikirjastoon. Ja keskiviikkona Hipulla on lukukoiratöitä kotikirjastossa. Hippu varmasti odottaa taas kivoja tarinoita, runsaasti rapsutuksia ja palkkionappuloita mukanani kantamastani herkkupussista. Kaikki yhtä mieluisia palkkoja tästä mukavasta työstä.