Ovella uusi vuosi

Vanhaa vuotta on jäljellä vielä muutama tunti. Sen jälkeen edessä on uusi vuosi, uudet kujeet, meiningit ja temput. Meille on jo saapunut tuttu joukko vieraita; isännän vanhemmat ja hänen kaksi tätiä miestensä kera. Tällä porukalla ollaan otettu uusi vuosi vastaan jo lukuisat kerrat. On valtaisa ilo, että tämä iloinen joukko jaksaa vuodesta toiseen saapua vieraaksemme.

Hippu, isäntä ja minä toivotamme 

kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville

valtavan paljon onnen ja ilon hetkiä 

uudelle vuodelle 2019!

Tulkoon tulevasta vuodesta kaikilla tavoin hieno

ja mukavia muistoja tuova.

Peruskiva joulu

Rauhallinen ja leppoisa joulun aika on takanapäin. Meidän joulussa oli ihan sitä perinteistä. Syötiin reilusti ja katsottiin aattona telkkarista Lumiukko. Ollaan ulkoiltu ja ihailtu kuusta. Saimme jokainen pieniä lahjoja. Hippu sai itseoikeutetusti isoimman lahjakasan. Herkkuja ja pehmoja, joista se ensimmäisen suolisti pari minuuttia sen jälkeen, kun lelu oli kaivettu esiin lahjapaperista.

Hippu ja joululahjapehmot.

Torstaina kävimme isännän kanssa oopperassa. Edellisestä kerrasta ehti kulua parikymmentä vuotta. Tämä reissu oli meille itsellemme hankkimani joululahja. Oopperan kummitus oli hieno ja komea esitys. Ville Rusanen kummituksen roolissa erinomainen. Vaikka liput olivat melko hintavat, ei se harmittanut yhtään esityksen nähtyämme. Tämä kannatti käydä katsomassa.

Hilpuri on tykännyt kovasti ulkoilla, kun maassa on lunta. Sisätiloissa se puuhastelee omia leikkejään ja erityisesti isännän se kutsuu usein mukaan lelujen riepotteluun. Onneksi isännän flunssa meni melko nopeasti ohi ja Hilpu on saanut riehua sen lempileikkikaverin kanssa, kun Typyä ei enää ole. Ja näin meillä on ”työnjako” toiminut useinkin; emäntä ruokkii ja isäntä leikkii. 

Mutta tehdäänhän me paljon yhdessäkin. Huomenna touhuilemme  alkuvalmisteluja maanantain kemuja varten. Ja sitä ennen ihan seuraavana iltalenkki, joten kuulumisiin ensi kertaan! 

Riemukasta joulun aikaa!

On aika hiljentyä ja rauhoittua viettämään joulua. 

Kotipuuhat saavat nyt toviksi jäädä. Vietetään

kiireetöntä yhteistä aikaa, syödään hyvin ja käydään

välillä haukkaamassa myös raitista ulkoilmaa. Sytytämme

kynttilät sekä Pimulle että Typylle. 

Toivotamme kaikille meidän plogikavereille kotilaumoineen sekä

 Pienen Suuren Beaglen lukijoille 

mukavaa ja leppoisaa joulua!

Hippu, emäntä ja isäntä

Kinkku ja kuusi valmistumassa

Meillä kaksijalkaisilla on nyt joululoma. Kinkku paistuu parhaillaan uunissa. Eilen kävimme kuusenhakureissulla ja puu on koristelua vaille valmis vastaanottamaan joulun. Valot ja latvatähti siinä jo on. Ikävästi isäntään iski flunssa. Tuolla hän kuumeisena makaa sohvalla. Yksin ei potilaan kuitenkaan tarvitse levätä. Hippu on siellä myös. Mikäpä sen parempi parannuskeino onkaan kuin biigle jaloissa peiton alla!

Ensimmäinen kuusenkoriste
on suolistettu. 

Vietämme joulua vanhan kaavan mukaan kotona, oman perheen kesken. Lähisukua tervehditään puhelimitse mm. Savonrantaan ja Hyvinkään suuntaan pariinkin eri paikkaan. Hautuumaalla käydään, kun isännän olotila sen sallii. Tapanina saatamme piipahtaa tervehtimässä äitiäni ja hänen miestään, jos isäntä on terveen kirjoissa. Toivottavasti tauti ei ole pitkäkestoinen.

En muista, milloin täällä etelässä olisi ollut valkoinen joulu. Mutta nyt on! Lunta on tullut mukava määrä ja pakkanen pitää huolen siitä, että se pysyy maassa. Aion loman aikana tehdä Hilpun kanssa pitkiä lenkkejä jouluherkkuja sulatellen. Onhan sitä tehtävä vatsaan tilaa vuodenvaihteen juhlapöperöille.

Arvokas apu

Toivoa valkoisesta joulusta täällä etelässä ei ole menetetty. Viime päivinä on heittänyt lunta ja maa on valkea. Hippu rakastaa lunta. Se kierii ja piehtaroi siinä. Lumen alta paljastuu mielenkiintoisia hajuja, kun kaivelee ojanpenkkoja ja tienreunoja. Isäntä toivoi, että Hippulille löytyisi koirapuistosta vauhdikkaita juoksukamuja nyt, kun saatiin tuo lumi. Pääsisi tuo meidän energinen isokorva riehumaan pehmeässä hangessa.

Töitä olisi jäljellä vielä muutama päivä ennen kuin pääsemme joululomalaitumille. Viikonloppuna kävimme isännän kanssa joulukonsertissa. Itse jatkoin sieltä suoraan raskaamman musiikin keikalle yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Kiitos Nightwish hienosta konsertista ja leppoisan rentouttavaa keikkataukoa! Musiikki on meidän perheessä hyvin tärkeässä osassa. Itse ei musisoida mutta kuunnellaan sitäkin enemmän taitavia muusikoita levyiltä ja joskus livenäkin.

Suru menee omalla kohdallani näköjään aaltoina. Viimeisen viikon ajan olen taas itkenyt Typyä harvasa päivä. Muistoja tulvii mieleen ja ne pistää itkettämään. On tässä toki ollut hyviäkin aikoja sen syyskuun lopun jälkeen. Isäntä jaksaa hienosti kääntää asioita parempaan päin. Itkun jälkeen tulee joskus nauru, kun hän toteaa Typsystä jonkin hauskan muiston. Hippu on pärjännyt hyvin ja se on tärkeää. Ja sen rooli tässä surutyössä on ollut äärimmäisen arvokasta. Missähän hukassa olisinkaan ilman sitä ja isäntää...

Eka lukukausi hoidettu!

Hipun ensimmäinen "lukukausi" lukukoirana on takana. Olin ajatellut päästää Typyn ensi kesänä eläkkeelle lukukoiran hommista ja jatkaa Hipun kanssa. Sitä silmällä pitäen kotikirjastoon sovittiin jo tälle syksylle pari harjoitteluvuoroa Hilpurille.

Naapurikirjaston palkanmaksuhetki. 

Elämä ei kulje ennakolta käsikirjoitetusti. Hippu hyppäsi Typsyn vaativiin saappaisiin ja otimme hoitaaksemme myös Typyn työvuorot lokakuusta alkaen. Naapurikirjaston kohdalla se tarkoitti suoraan lauteille hyppäämistä, ilman mitään harjoitteluja. Molemmat kirjastot ehdottomasti halusivat, että jatkaisin Hipsukan kanssa Typyn tassujen jäljillä tätä hienoa työtä.

Hipulla on yhä hieman opettelemista kuuntelemiseen keskittymisessä. Mutta valtavan kiltti ja sopeutuvainen se on. Olen hyvin ylpeä Hipusta. Se on mielestäni upeasti matkalla kohti yhtä pätevää ammattilaista kuin Typy oli. Tästä jatkamme ilolla kohti kevään työvuoroja. Ensin kuitenkin vietetään joululoma, jonka Hippu on taatusti enemmän kuin ansainnut.

Vuoden viimeinen lukukoirakeikka koti-
kirjastossa on alkamassa. 

Jouluun on runsas viikko jäljellä. Olen hankkinut Hilpulle joululahjoja, isäntäkin saa paketin. Joulukortit läksivät postin matkaan. Tänä vuonna korttiostoksemme tuki adoptio-orankiamme Beryliä ja muita Berylin kanssa asustelevia orankeja Sepilokin kuntoutuskeskuksessa. Korteista maksamamme summa ei ole suurin suuri mutta ehkä sillä kuitenkin on merkitystä. Näin toivon.

Reissuja, juhlaa ja uusi kalenteri

Isäntä läksi tänään Kuopioon. Me Hipun kanssa pidämme huushollia pystyssä ja vietämme tyttöjen viikonlopun. Se sisältää lepoilua, lenkkeilyä, lukemista ja telkkarin tuijotusta. Syömme herkkuja mutta maltillisesti. Piipahdin alkuviikosta Tallinnassa ja toin sieltä Hippulille tuliaisiksi lampaankorvia. Sellaisen Hippu ainakin saa ja joulukalenterista pieniä makupaloja. Koska ensimmäinen ostamani kalenteri sisälsi koiransuklaata, heitin sen roskiin ja ostimme uuden. Jostain syystä olen vähän vieroksunut kaikkien koiriemme kohdalla koiransuklaan syöttämistä. Mieluummin jotakin muuta hyvää.

"Rapsuttakaa vaan. Ja silittelyä myös, kiitos.
Koskahan emäntä antaa niitä pikkujouluherkkuja...".

Lauantaina meille kokoontui rakas ystäväjoukko juhlistamaan pikkujoulua. Illan ohjelma sisälsi ruokaa, juomaa, letkeää seurustelua ja bingon pelaamista. Ja tämä peli osoittautui supersuosituksi! Päätimmekin, että ensi vuonna bingoillaan taas. Hilpuri sai valtavasti rapsutuksia ja huomiota. Tuliaisia toki myös. Ja voi että, millainen kerjääjä siitä on tullut! Ehtipä sen kieli lipoa myös juustotarjotinta, kun kaksijalkaisten silmä vältti. Viimeiset vieraat poistuivat vasta yön kääntyessä kohti aamua. Hippu nukahti välittömästi sen jälkeen, kuten myös isäntä ja minä. 

Itsenäisyyspäivä mennä vilahti kotosalla ollen. Ulkoilusää oli mainio, joten teimme pitkän lenkin Hilpurin kanssa. Kun katson par´aikaa keittiön ikkunasta ulos, näyttää siellä viskelevän lunta. Se tietää sitä, että iltalenkki tulee olemaan hidasta etenemistä Hilpun kieriessä ja pyöriessä maassa muutaman metrin välein. Se rakastaa lunta!

Se kysymys

Kuten kuvasta näkyy, täällä etelässä ei ole kovin talvista. Pientä kuuraa on maassa aamuisin, joskus. Kuitenkin on ollut eri mukavaa, että lämpötila on ollut pakkasella. Hippu pysyy lenkkien jäljiltä kuivana ja puhtaana. Ja onhan se itsellekin kivaa ulkoilla pakkassäässä. Kurakelit ovat kurjia.

Viikot kiitävät eteenpäin. Arki rullaa tavalliseen tapaan. Töitä ja ulkoilua. Kotihommia ja kirjastoreissuja. Isäntä kyllä reippailee muutakin liikuntaa kuin koiralenkkejä. Itse en työpäivien jälkeen saa mitään kovin järkevää aikaiseksi. Onneksi on Hippu. Minun liikkumiseni jäisi minimiin ilman koiraa. Ja lukukoirailu tuo mukavaa vastapainoa viralliselle työlleni. Lisäksi yhteinen harrastus nelijalkaisen kaverin kanssa on parhautta.

Meiltä on jo moni kysellyt, koska otamme toisen koiran, otetaanko Hipsukalle kaveri. En tiedä. Suoraan sanoen muutaman kerran olen hiukan loukkaantunut ja nokkiintunutkin moisista kyselyistä. Onhan sitä miettinyt, myönnän. Ja sen jälkeen tulee huono olo. En pysty kuvittelemaankaan, että asia olisi vielä millään tapaa ajankohtainen. Ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat pian uuden karvakuonon, kun edellisestä on joutunut luopumaan. Me isännän kanssa ei siihen pystytä. Halutaanko koskaan ottaa toista koiraa, sen aika näyttää. Asiahan voi nopeastikin ottaa tuulta alleen, sillä elämää ei voi ennustaa eteenpäin. Mutta joo, ei tosiaan vielä ollenkaan.

Huomenna saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Meillä joulukuun alkupuoli sisältää muutaman reissun sekä pikkujoulukemut. Sen jälkeen rauhoitummekin jouluvalmisteluihin ja rauhaisaan yhdessäoloon. Leppoisaa joulun odotusta, kuulemisiin taas!

Palkoista parhain

Vihdoin ja viimeinen on ollut poutasäätä. Öisin on jopa pieni pakkanen paukkunut. Pieni vain mutta sitäkin mukavampi karseiden vesikelien jälkeen. Täällä etelässä on harvoin marraskuussa lunta. Eikä ole nytkään. Toivottavasti sitäkin saataisiin, jotta tuolle pimeydelle tulisi vastapainoa.

Joulukuu häämöttää jo horisontissa. Hippuli jaksaa ilostuttaa meitä joka päivä. Sillä riittää erilaisia temppuja ja tohellusta, joille nauraa. Menemme kohti joulua mieli valoisampana. Olen jo hankkinut Hipsukalle joululahjoja. Ei mitään suureellista mutta varmasti sellaisia, joista se tykkää.

Keravan poikien yökyläily sujui iloisissa tunnelmissa. Voi sitä Hipun riemua, kun se näki taas poikia. Pojat antoivat Hipsulle uuden lelun. Sen parissa meidän isokorva puuhasteli, kun kävimme poikien kanssa lauantaina elokuvassa ja syömässä läheisessä kauppakeskuksessa. 

Toinen pojista ulkoilutti isännän kanssa Hippua ahkerasti. Rapsutusten, silitysten ja halausten määrässä en pysynyt laskuissa. Sukkavarkaaksi Hippu ryhtyi taas pitkästä aikaa ja kaivoi poikien laukuista sukkia. Niitä se kuljetteli pitkin huushollia. Kun Hilpu oli pentu, se varasteli mökillä meidän villasukkia. Useampi pari katosi ikuisesti mökkimetsän uumeniin. Toivottavasti vaikkapa linnut ovat saaneet niistä pesätarpeita. 

Alkuviikosta kävimme naapurikirjastossa lukukoirahommissa. Lukijoita riitti, enempää ei yhdelle työvuorolle olisi mahtunutkaan. Hipun kanssa oli tarkoitus aloittaa lukukoirailut hissukseen. Tänä syksynä vain kotikirjastossa, Typyn kanssa työvuorot jakaen. Vaikka Hippu joutui kylmiltään hommiin myös naapurikirjastoon, on se suoriutunut tehtävästä loistavasti. Luotinkin siihen, että näin käy. Muuten en olisi Hipun kanssa jatkanutkaan Typyn jäljissä naapurissa. Ja onhan se mahtavaa, että kirjasto luotti minuun ja Hippuun. Se on minulle tämän harrastuksen paras palkka. 

Hommia ja hepuleita

Tällä kuluneella viikolla kävimme Hipun kanssa lukukoirailemassa kotikirjastossa. Rapsuttelijoita riitti ja Hilpuri kuunteli monta tarinaa. Pikkuhiljaa kirjasto on tullut tutuksi ja Hilpu on hoksannut jutun juonen. Kuuntelu sujuu kerta kerralta paremmin. Hyvä tästä vielä tulee! Typyä on jäänyt kaipaamaan moni meidän vakiolukija. On hienoa nähdä, miten Hippu on saanut oman paikkansa heidän sydämissään. Hipun vatsavaivat taantuivat, onneksi. Lääkekuuri tepsi ja Hilpuri on taas terveen kirjoissa. Sekin on ihan mahtavan hieno juttu.

Päivän eka lukija halusi ottaa Hipun syliin.
Sehän sopi meidän Hipsulle mainiosti,
sillä se rakastaa olla sylissä. 

Kelit ovat kamalan harmaita ja sateisia. Enemmän ne kuitenkin tympivät meitä kaksijalkaisia kuin Hippua. Se ei säästä välitä, kun olemme ulkona. Lenkit ovat yhtä mukavia oli sitten helle tai loskaräntä. Suihkukeikoista se ei tosin tykkää. Ja niitähän riittää. Suihkun jälkeen se saa hepulit. Kuivaaminen on usein hieman hankalaa, kun se venkoilee ja vetkuilee. Ja kun tämä operaatio on suoritettu, se juoksee koko huushollin matot kasaan ja heittelee lelukorinsa sisällön pitkin olohuonetta. Eihän siinä muuta voi kuin nauraa, katsellessa Hippulin valtaisaa riemua. 

Viikonloppuna saamme yökylään Keravan kaksospojat, kun vanhemmat ja isoveli ovat reissuissa. Hippu tykkää pojista ja on varmasti innoissaan jälleentapaamisesta. Rapsutuksia on ainakin tiedossa runsain mitoin. Kevään työvuorot sekä koti- että naapurikirjastoon lyötiin jo lukkoon. Hipulla on työhommia oikein sopiva määrä tammikuusta toukokuulle. Mutta vielä ennen joululomaa lukukoiraillaan, seuraavan kerran taas jo ensi viikolla!

Vainoharhainen virittelee jo joulua

Sateisen harmaa marraskuu etenee arkisten askareiden parissa. Ensi viikolla lukukoiraillaan Hipun kanssa. Isännällä on työkiireitä ja itse odottelen omalla työmaallani "tuomiota" siitä, miten käy. Isoja muutoksia on tulossa ja toivottavasti asiat ratkeavat pian.

Elämän parhautta: pötköttely isännän
kanssa sohvalla.

Hippusella alkoi viime viikolla reistailemaan vatsa. Sillähän on ollut mahavaivoja silloin tällöin ja niitä yritetään ehkäistä mm. herkkävatsaisen ruokavaliolla. Ripulia kesti kuitenkin niin monta päivää, että maanantaina veimme sen eläinlääkäriin. Antibioottikuuri on tepsinyt ja eilen piipahdin Hipun kanssa verikokeessa. Niiden tulokset saamme tänään.

Koska Typylle kävi miten kävi, minusta on tullut vainoharhainen Hipsun suhteen. Suorastaan nolotti vaatia eilen laajaa verenkuvaa, kun lääkäri oli sitä mieltä, ettei se olisi tarpeellista. Meille jo hyvin tuttu tohtori kuitenkin taisi ymmärtää, miksi olin niin sinnikäs verikokeen suhteen. Pohdin isännälle, loppuuko tämä liikavarovaisuus ja vainoharhaisuus koskaan. Isäntä totesi, että ajan kanssa tulen varmasti rauhoittumaan. Ja niinhän se on. Moni asia, joka liittyy Typsyn poismenoon, vaatii vielä aikaa.

Pistin joululevyt alkuviikosta soimaan. Pikkujoulukutsut lähtivät postiin pari viikkoa sitten. Ostimme isännän kanssa uudet jouluvalot parvekkeelle. Kävin hankkimassa meille myös joulukalenterit, Hipulle omansa. Joulu on minulle juhlapyhistä tärkein ja rakkain. Maltoin odottaa tänne marraskuulle mutta nyt annan itselleni luvan ryhtyä valmisteluihin. Malttamattomana odotan jo sitä, että pääsen koristeostoksille ja virittelemään niitä uusia valoja.


Päivitys yllä olevaan kirjoitelmaani: Hipun verikokeen tulokset tulivat ja kaikki kunnossa. Olen enemmän kuin helpottunut.

Typyn viimeinen mökkireissu

Kirjoitan tässä kirjoituksessa Typyn viimeisestä matkasta. Koska Typsyn poislähtö tuli täydellisenä yllätyksenä, täysin ennalta-arvaamattomasti, on asia herättänyt erityisesti meissä isännän kanssa paljon kysymyksiä. Mutta myös sukulaisissamme, ystävissämme ja tuttavissamme sekä tätä blogia seuraavissa. En osaa suureen osaan kysymyksistä vastata eikä kukaan osaa. Miten Typy onnistui salaamaan kipunsa, miten emme huomanneet, että se oli vakavasti sairas. Milloin kasvaimet olivat alkaneet kehittyä, olemmeko itse jotenkin aiheuttaneet sen sairauden. Viimeisen reilun kuukauden ajan olemme kuitenkin oppineet elämään näiden vastaamaattomien kysymysten kanssa. Sen kanssa eläminen, että Typyä ei enää ole, vaatii vielä aikaa.

Lähdimme syyskuisena perjantai-iltapäivänä viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Typy oli kuluneella viikolla ollut hiukan väsyneen oloinen. Lisäksi se arkaili hypätä sohvalle ja sänkyymme. Mietimme, että sen operoidut takajalat saattavat kipuilla, joten annoimme sille särkylääkettä. Päätimme, että mikäli tilanne jatkuu samanlaisena vielä seuraavan viikon alussa, viemme Typsyn eläinlääkäriin. Typy kuitenkin söi ja joi normaalisti, oli ystävällinen ja ihana oma itsensä. Tarpeet tehtiin ulos aivan normaalitapaan. Mikään ei kertonut siitä, että sen viimeiset päivät olivat aloittaneet lähtölaskentansa.

Ehdimme olla mökillä muutaman tunnin ennen kuin kävimme nukkumaan. Tai aioimme käydä. Typy alkoi muuttua levottamaksi, Ja kävi juomassa vesikupin toisensa jälkeen tyhjäksi. Se vaihtoi mökissä paikkaa taukoamatta; pöydän alle, sängyn alle, sitten keittiöön hellan eteen ja sieltä sänkyyn viereeni. Johon nostin sen, koska ylös se ei halunnut hypätä. Alas kylläkin. Päätimme, että lähdemme heti seuraavana aamuna kotiin ja viemme Typsykän lääkäriin. Jotain outoa ja omituista on, Typy ei ole oma itsensä.

Tilanne kärjistyi yön aikana ja Typy alkoi valittamaan, se oli kipeä. Ääni oli raastavaa ulinaa. Olin illalla katsonut netistä varmuuden vuoksi, mistä löydämme lähimmän päivystävän eläinlääkärin. Kun yö alkoi kääntymään kohti aamua, teimme lähtöpäätöksen päivystykseen Jyväskylään. Puimme päällemme, nappasin mökkikassin ja roskapussin mukaan. Isäntä pakkasi ruuat ja juoksi lukitsemaan aittojen ym. ovet. Ja niin lähdimme kylmänä, pimeänä aamuyönä ajamaan kohti eläinlääkäriä. Typy oli jo suurissa tuskissa. Emme tienneet isännän kanssa, mitä ajatella. Sen tiesimme, että Typy on todella sairas.

Jyväskylässä Typy laitettiin heti tiputukseen ja sille annettiin vahva kipulääkitys sekä antibiootti. Laajassa verenkuvassa näkyi ainoastaan, että tulehdusarvo on koholla. Vatsasta otetussa röntgenkuvassa ei näkynyt mitään omituista. Typy aristeli selvästi kuitenkin mahaansa, joten arvelimme eläinlääkärin kanssa, että siellä on jotakin pielessä.

Koska Jyväskylässä ei pystytty Typsyä tarkemmin tutkimaan, odotimme pari tuntia, jotta kipulääke alkaa vaikuttamaan kunnolla. Sen jälkeen aloitimme matkan kohti Vantaalla olevaa eläinsairaalaa. Hippu istutettiin vyöhön etupenkille, minä menin Typyn kanssa taakse. Se matkusti koko matkan tiputuksessa. Rauhallisesti nukkuen, kipulääke onneksi tepsi. Jotta isäntä pysyi ajokuntoisena, pysähdyimme Joutsaan, jotta kuski sai hieman syötävää ja juotavaa. Itse en pystynyt nielemään alas mitään.

Vantaalla Typy tutkittiin tarkoin. Eläinlääkäri kyseli paljon ja tarkasteli Jyväskylässä tehtyjen tutkimusten tuloksia. Välillä isäntä kävi ulkoiluttamassa pikaisesti Hippua, joka odotteli autossa. Ensimmäiseksi lääkäri totesi, että Typylle on syytä tehdä vatsaontelon ultraäänitutkimus, jota Jyväskylästäkin oli suositeltu. Totesimme, että se tulee ehdottomasti ja välittömästi tehdä. Tulos: neljä kasvainta vatsaontelossa. Järkytys ja täydellinen yllätys minulle ja isännälle. Isäntä totesi, että nyt sitten leikataan. Minullakin oli toivo vielä vahvasti yllä, kyllä tästä selvitään.

Eläinlääkäri ehdotti, että ennen kuin päätetään leikkauksesta ja muustakin etenemisestä, otettaisiin Typystä vielä kaularangan röntgenkuva. Suostuimme tietysti siihen. Tulos: kasvaimia myös keuhkoissa. Ja sanomattakin selvää; huonolaatuisia. Syöpä oli levinnyt vatsasta keuhkoihin. Paranemisennuste: erittäin huono. Leviämisennuste: leviää ja etenee varmuudella.

Tämän jälkeen meidän silmissä sumeni. En ole koskaan tuntenut niin epätodellista oloa ja tunnetta. Eihän tämä voi olla totta... hoitohuoneeseen Typyn kanssa palattuamme lääkäri aloitti lauseen, "ymmärrätte varmaan, ettei... ". Keskeytin hänet sanomalla, että "ei tarvitse sanoa, ymmärrämme kyllä". Hyvästelimme Typyä pitkään. Se nukkui rauhallisesti kipulääkkeen vaikutuksesta. Kiitimme sitä kaikesta. En meinannut pysyä pystyssä. Isäntä oli järkytyksestä turtana. Silitimme Typyn päätä ja se lipui paremmille uimapaikoille.

Läksimme perjantaina mökille ja palasimme lauantaina iltapäivällä sieltä Jyväskylän kautta kotiin, ilman Typyä. Sen ymmärtämisessä menee vielä pitkään. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, päässä on pyörinyt paljon erilaisia ajatuksia. Typyn kuolema on ottanut koville, sillä emme voineet valmistautua siihen mitenkään.

Tähän loppuu laitan anopiltani saamani muistokirjoituksen, jonka hän löysi eräästä sanomalehdestä. Typyä jäi kaipaamaan niin moni itseni, isännän ja Hipun lisäksi. Sen kohtalo on koskettanut syvästi meidän läheisiä. Muistokirjoituksen alkuperäisen järven nimen muutin Puulaksi. Paikaksi, jossa rakas Typy nyt lepää ja jota se niin valtavasti rakasti.

Kuljet yhä vierellä,

mukana elämämme tiellä.

Olet yhä läsnä valossa aamun uuden,

aalloissa Puulan,

jotka mökin rantoja huuhtelee, 

olet paikassa tärkeimmässä, 

- ikuisesti syvällä sydämessä. 

Synttäripäivä, jota ei tullutkaan

Typy olisi täyttänyt tänään yhdeksän vuotta. Paljon onnea Typy, sinne parempaan paikkaan. Olin ostanut koira-aiheisen kakkukoristeen ja isännän kanssa mietittiin lahjaideoita. Typsy lähti luotamme aivan liian aikaisin. Ja sitä on hyvin vaikea ymmärtää ja myös hyväksyä.

Hautasimme Typyn syyslomalla mökille Puulan rannalle. Laitoin hautaan sen mukaan mökkipannan ja pentuaikaisen lelun. Kuten teimme Pimunkin kohdalla. Jätin sunnuntaina haudalle yhden lyhdyistä palamaan ja lisäsin kukkien kaveriksi kanervia. Eihän ne talvea tule säilymään mutta halusin tehdä näin. 

Meillä oli hieno syysloma vaikka mieli oli viikon aikana ajoittain hyvinkin maassa. Saimme tehtyä polttopuita, erityisestu isännän ansiosta, tulevia mökkikausia varten. Suppilovahveroita oli metsässä valtavasti ja saimme niitä mukavan saaliin talven varalle. Sää ei parempi olisi voinut olla. Ainostaan yksi päivä viikosta oli sateinen. Muuten saimme nauttia raikkaan aurinkoisista ja kauniista syyspäivistä. Mökkivanhus on nyt talviteloilla ja jäi odottamaan meitä. Keväällä taas nähdään!

Loman jälkeen olemme palanneet töihin. Hippu peri Typyn lukukoirailut sekä koti- että naapurikirjastossa. Näin kirjastot halusivat ja kyllähän se meille passasi hyvin. Suuntasimme siis alkuviikosta molempiin paikkoihin. Hippu on vielä harjoitteluvaiheessa mutta hienosti se suoriutui molemmista työkeikoista. Ajan myötä siitä tulee loistava lukukoira, josta Typy olisi varmasti ylpeä. 

Seuraavassa kirjoitelmassani kirjoitan Typsykän lähdöstä sen viimeiselle reissulle. Siitä on nyt hiukan aikaa ja uskoakseni pystyn siitä kertomaan ilman musertavaa tunnevyöryä. 

Surun sävyttämä syysloma

Olemme viettäneet syyslomaa Puulan rannalla. Sunnuntaina laskimme Typyn uurnan hautaan. Pimun ja Nupin viereen. Tänne mökille, joka oli Tyyperille rakkaista rakkain paikka. Paluu tänne oli vaikeaa. Sillä täällä Typy vietti sen elämänsä viimeiset hetket. Täältä lähdimme pimeänä aamuyönä eläinlääkäripäivystykseen Jyväskylään. Sieltä matka jatkui aamun tunteina eläinsairaalaan Vantaalle. Sinne Typyn matka päättyi.

Ajattelin ennen loman alkua, että en pysty tulemaan tänne. Mutta ihan mukavasti meillä on mennyt. Olemme Hipun kanssa sienestäneet ja käppäilleet muuten vaan metsässä. Hilpu on reipas tyttö. Mutta  huomaamme sen yhä kaipaavan Typyä. Touhuamme sen kanssa ja yritämme korvata kaverin.

Laitamme tällä reissulla möksän talviteloille. Sekin surettaa mutta kelit alkavat kääntyä koleiksi ja sateisiksi. Mökki jää odottamaan tulevaa kevättä ja kesää. Toivottavasti talvi kohtelee mökkivanhusta  hyvin. Loppuloman ohjelmassa on polttopuusavottaa. Sieniäkin kerätään lisää. Piha raivataan kalusteista ja vene kiepsautetaan nurin. Ja ennen kaikkea ammennamme hyvää mieltä meidän ihanasta Hippusesta.  Ilman sitä tämä mökkiloma tuntuisi raskaimmalta ikinä.

Asia, joka on hyväksyttävä

Kävimme isännän kanssa viikonloppuna Ähtärissä katsomassa pandoja. Reissu oli mietitty ja varattu jo elokuussa. Typy ja Hippu oli luvattu ottaa hyvään hoitoon Keravan poikien luokse. Läksimme siis reissuun, joka osoittautui hyväksi päätökseksi. Saimme hiukan iloa ja muuta ajateltavaa tämän suuren surumme keskelle. Sää oli aurinkoisen hieno. Yövyimme Tampereella syöden hyvän illallisen ja nukkuen hotellihuoneen pehmeässä sängyssä. Eläinpuistoista ja -tarhoista voidaan olla montaa mieltä, kuten myös pandoista ja niiden tuomisesta Suomeen. Mutta hurjan söpöjähän ne ovat.

Jin Bao Bao eli Lumi

Pahin järkytys Typsyn äkillisestä kuolemasta alkaa vaeltamaan taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suru ja ikävä olisi vielä millään tapaa helpottanut. Kiitos työnantajani, sain viime viikon tehdä etätöitä kotona. En pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla. En halunnut poistua kotoa ylipäätään minnekään. Isäntä suree kovasti mutta yrittää samalla lohduttaa minua. Minusta ei valitettavasti ole ollut kenenkään lohduttajaksi. Reagoin suruun myös fyysisesti; vatsa vaivaa ja olen hyvin väsynyt.

Hippu ei tunnetusti ole ollenkaan vieraskorea.Päivätorkut
oli mukava ottaa kaksijalkaisten sängyssä.
Kuvan otti Keravan poikien äiti, kiitos E!

Hippu kaipaa selvästi Typyä. Se etsii ja hakee sitä kotona. Lenkeillä se pysähtelee, katselee taakse ja sivuille. Missä sisko oikein on... kovasti olemme lellineet ja hellineet Hilpua. Ja meidän sylissä se viihtyykin nyt entistä enemmän. Suren myös Hipun puolesta. Sitä, että sen paras kaveri on poissa. Miten se pärjää nyt yksin... emme voi olla töistä pois ja sen kanssa kotona koko ajan. 

Paljon on erilaisia ajatuksia pyörinyt päässä liittyen Typyn sairauteen ja kuolemaan. Kaikenlaisia juttuja pyörittelen päässäni. Itsesyytöksiin emme kuitenkaan kumpikaan vaivu. Jos olisimme tienneet, että Typy oli niin sairas kuin se oli, olisimme tehneet mitä tahansa, jotta se olisi saatu terveeksi. Mutta emme tienneet. Ja se on vain hyväksyttävä.

Lämmin kiitos

En tiedä, miten tämän kirjoitelman aloittaisin...

Ensi alkuun lämpimät kiitokset kaikille meidän blogikavereillemme palveluskuntineen; Iivari, Párek, Tuulinen kolmikko, Arttu, Lucy ja Roni... teidän kauniit ja myötäelävät viestinne ovat olleet lohduttavia. Kiitos myös kaikille muille meidän valtavassa surussa myötäeläneille. On mukavaa tietää, miten kovin pidetty Typsykkä oli.

Typyn ennenaikainen ja odottamaton kuolema on ollut meille isännän kanssa aivan valtava järkytys. Kuten myös tieto siitä, että Typy oli hyvin vakavasti sairas. Sillä oli laajalle levinnyt syöpä, josta meillä ei ollut aavistustakaan. Ikävä ja suru on tavattoman suurta. Hippu jäi ikävöimään rakasta siskoaan. Teemme parhaamme, että se tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi.

Pienen Suuren Beaglen matka jatkuu tästä eteenpäin Hipun johdolla. Typyn viimeisestä päivästä kirjoitan, kun siihen pystyn. Tällä hetkellä sen ajatteleminen tekee tavattoman kipeää. Opettelemme nyt elämään ilman meidän rakasta uimamaisteria.

Maailman suurin suru

Typy 25.10.2009-29.9.2018

Meille niin kovin rakasta ja tärkeää Typyä 

äärettömästi ikävöiden

emäntä, isäntä ja Hippu

Sanoin kuvaamaton järkytys siitä, että jouduimme 

luopumaan sinusta jo nyt. Lämmin kiitos kaikesta, 

rakas Typymme.

Lukukoira Hippu

Päättelemme työntäyteistä viikkoa. Sekä omalta että isokorvien osalta. Isäntä alkaa olemaan paremmassa jamassa. Liikkuminen on kuitenkin yhä lievää köpöttelyä. Pitää siis parannella vielä tovi. Hippu aloitti uransa lukukoirana. Se reissu meni hyvin. Kehno sää oli karsinut lukijoita mutta kyllä Hilpuri työn makuun pääsi. Haava sen päässä on jo täysin parantunut ja rupikin alkanut putoilemaan.

Typyn kanssa kävimme naapurikirjastossa. Lukijoita oli mukava määrä. Naapurikirjastossa on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on pieni lähiökirjasto. Voisi sanoa, että alueen asukkaiden varaolohuone. Tykkäämme kovasti molemmat käydä siellä lukukoirailemassa. 

Hippu on hyvin energinen ja utelias tyyppi. On siis selvää, että ensimmäinen lukukoirakerta alkoi hössöttämisellä. Joka nurkka ja aukko piti tutkia. Kaikkia ihmisiä Hippu olisi halunnut morjestaa. Vieraskorea se ei ole millään tapaa vaan rohkeasti hyppäsi lukuhuoneessa suoraan nojatuoliin istumaan. Mutta kun lukija aloitti lukemisen, se istua nakutti paikallaan ja tuijotti lukijaa intensiivisesti. Uskon, että kun kirjasto tulee tutummaksi, alkuhösääminenkin vähenee. Ensimmäiseksi lukukoirakeikaksi kaikki sujui melkoisen mallikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Välillä Hippu kävi kurkkimassa ulos.
Kirjastossa riitti niin paljon ihmeteltävää ja uutta.

Sen lisäksi, että viikko on loppusuoralla, on myös syyskuu. Lokakuussa jatketaan kirjastokeikkoja, vietetään syyslomaa Puulalla ja juhlitaan Typsykän synttäreitä. Typy ja Hippu pääsevät myös Keravalle yökyläilemään, sillä me isännän kanssa lähdemme katsomaan pandoja. Ja mtä kaikkea muuta meidän poppoo puuhailee, siitä lisää lokakuun plokkauksissani! 

Hieno haava

Hienosti parantunut
haava. 

Hilpurin päälaki on parantunut hienosti. Karvakin alkaa pikkuhiljaa kasvamaan takaisin. Hippu toipui operaatiosta vauhdilla. Lauantaina se oli jo omassa elementissään, joten jouduimme sen vauhtia hiukan toppuuttelemaan. Koirapuistosta pidämme lomaa vielä ensi viikon. Sitten sinne voi taas mennä moikkaamaan kavereita.

Hipun nopea tokeneminen olisi mahdollistanut mökkireissun Puulalle. Mutta isännälle sattui eilen työtapaturma, jonka johdosta päätimme jäädä viikonlopuksi kotiin. Vaiva on onneksi kohtuullisen lievä mutta liikkumiseen se vaikuttaa. Täällä on helpompi toimia, vesi tulee ja menee, keskuslämmitys pelaa. Lisäksi reilun kolmen tunnin autossa istuminen mennen tullen olisi ollut isännälle tuskaisaa. Parannellaan siis isäntäkin kuntoon ja suunnataan sitten Kangasniemelle.

Kaksijalkaisten sängyssä.
Typyn lempipaikkoja.

Sunnuntaina on syyspäiväntasaus. Ja kyllä tuolla ulkona jo varsin syksyiseltä näyttää. Kynttilöitä voisi alkaa iltaisin polttamaan, niin pimeäksi tuo vetää. Mökille niitä on ainakin hankittava iso pino syyslomaa varten. Alkuviikosta mietin, joko kehtaisi napsauttaa parvekkeen lamppuhässäkkään virrat. Ehkä odotan lokakuulle...

Ensi viikolla taas lukukoiraillaan. Hipulla on edessä sen elämänsä ensimmäinen lukukoiratyövuoro! Aikamoisen jännittävä juttu. Mielestäni tuohon hommaan ei oikein sen kummemmin voi treenailla. On vain rohkeasti tartuttava työhön. Niin tein Typsykin kanssa. Lapsiinhan Hilpu on tottunut ja tykkää niistä kovasti. Ehkä Typy voi vähän sparrata pikkusiskoa, miten toimia. Uskon, että kaikki sujuu mutkattomasti.

Pääpatti on pois

Palasin Hilpun kanssa puolisen tuntia sitten eläinlääkäristä. Patti päälaelta on nyt historiaa. Ja mikä patti se sitten oikein oli? Joku karvatuppihäiriö! Patti oli poiston jälkeen halkaistu ja se oli täynnä Hipun karvaa! Enpä ole moista koskaan kuullut, että tällaisiakin "häiriöitä" voi olla. Tohtorin mukaan näihin karvapatteihin kuulemma joskus törmää. Olen hyvin huojentunut, ettei pahkura ollut millään tapaa vaarallinen.

Mentiin eläinlääkäriin bussilla. Hippu
käyttäytyi linjurissa hienosti. 

Operaatio sujui mallikkaasti. Hippu on kyllä edelleen hiukan tokkurainen ja kävi heti pitkäkseen, kun pääsimme kotiin. Typy tuli meitä ovelle vastaan ja haisteli Hippua uteliaana. Päälakeen Typsykkä ei saa kuonoaan työntää ja fiksuna koirana Typy sen ymmärtääkin ilman sen erikoisempia komentamisia. Hipulla on ihonalaiset tikit, jotka sulavat itsestään pois. Kipulääkettä se saa huomenna mutta ei sen pidempään. Lääkärin mukaan Hilpu toipuu leikkauksesta nopeasti. 

Kotona omassa pedissä. Päälaki näyttää
nyt hurjalta mutta paranee melko rivakasti. 

Tulevan viikonvaihteen otamme hissukseen kotioloissa. Hippu saa rauhassa toipua. Viikon päästä aiomme taas suunnata Puulan rannalle mikäli Hilpurin haava alkaa paranemaan hyvin. Haava on nyt melko ilkeän näköinen. Olen hyvin ylpeä Hipusta, kuinka reippaasti se tämänkin operaation selvitti. Toivon sille pikaista paranemista, jotta meidän ihana hössöttäjämme on taas oma itsensä. Leppoisaa viikonloppua myös teille kaikille!

Ei hassumpi viikko

Typy täällä terve! Pyysin emäntää laittamaan kuvien muodossa meidän alkuviikon kuulumisia. Tässä niitä tulee.

Tanssittiin isännän kanssa Leonard Cohenin tahtiin. 

Hippu tunki itsensä likapyykkien joukkoon huilaamaan. 

Kummallinen kaveri. 

Toki pyykkikasassa oli pehmeää köllötellä. 

Testasin nimittäin itsekin, miten tuo koppa sopii

nukkumiseen. Hyvinhän se sopii!

Köyhäksi on mennyt, kun tämän huushollin koirat

joutuvat nukkumaan likapyykin seassa. Missä ne pehmeät, 

suloiset koiransängyt, mahtavan muhkeat täkit... miksi

tuo makuuhuoneen portti on taas kiinni, ettei pääse kaksi-

jalkaisten sänkyyn...

Emäntä lähtee tänään pieneen reissuun. Isäntä tekee pitkää päivää töissä, joten pääsemme Hipsulin kanssa hoitoon isännän vanhemmille. Yhdeksi yöksi vaan mutta on sekin kivaa! Meille on luvattu maksalaatikkoa iltaruuaksi. Aivan mahtavaa! Ja emäntä lupasi tuoda tuliaisia. Perjantaina reissataan Puulalle, joka sekin on eri hienoa. Ei siis hullumpi loppuviikko!

Kuivia kantarelleja ja kivoja kirjastokeikkoja

Kangasniemellä oli hieman sateinen viikonloppu mutta eipä se meidän poppoon menoa haitannut. Kantarelleja löysimme reilun litran verran. Osa oli kuivunut pystyyn, osa vielä nousemassa ja tuloillaan maasta. Ehkäpä ensi kerralla saamme suuremman saaliin. Isäntä ja Typsyli pulahtelivat Puulaan. Minä ja Hipsukka katselimme uimareita rannalta. Vesi tuntui kylmältä vaikka se oli parikymmentäasteita. En rohjennut uida.


Ennen nelostielle kaarrettuamme käville eläintohtorin pakeilla. Hipulla on ollut vauvasta lähtien patti päälaella. Moni lääkäri on sitä tutkaillut mutta mikä se on, siihen ei ole saatu selvyyttä. Pahkura on viime aikoina kasvanut, joten päätimme, että se pitää poistaa. Eläinlääkäri, tuttu sellainen, tutki patin ja parin viikon päästä se leikataan pois. Tohtori epäili sen olevan rasvapatti mutta lopullinen varmuus saadaan leikkauksen jälkeen. Leikkaus ei lääkärin mukaan ole iso operaatio eikä kypärääkään tarvita, koska Hipsukka ei ylety raapimaan tai nuolemaan haavaa.

Kuluneella viikolla Typy aloitti syksyn työrupeamansa sekä koti- että naapurikirjastossa. Molemmissa paikoissa lukijoita oli mukava määrä ja rapsuttelijoita siihen päälle. Eräs tyttö, vakiolukijamme, kertoi jo kovasti ikävöineensä Typsyä. Toinen vakkarilukija toi Typylle reilun kasan herkkuja. Meillä oli eri kivat kirjastoreissut! Tästä on hyvä jatkaa. Hilpurin lukukoira-ura starttaa syyskuun lopulla. Se hiukan jännittää, mitähän siitä mahtaa tulla... no, ei kukaan ole seppä syntyessään ja minulla on vahva usko Hippuun.

Tapaamisia

Helteet alkoivat heittämään ja vettäkin on ropissut tällä viikolla. Typsykkä ja Hilpu tykkäävät, kun ei ole tukalat ulkoilusäät. Typy ei himoitse enää ihan jokaiseen ojaan ja puroon, joita lenkkien varrelle osuu. Ei silti, aika kuivia ovat ojanpohjat olleet. Hippu on innostunut riehumaan koirapuistossa, kun keli on viileämpi.

Iso joukko sinisorsia uiskentelee lähipurossa. Poikaset ovat kasvaneet jo täyteen mittaansa. Lampailla riittää vielä hyvin syötävää isossa aitauksessaan. Olemme käyneet tapaamassa molempia porukoita useasti viikossa. 

Lauantaina juhlistimme jälkikäteen isännän syntymäpäivää. Lähisukua saapui kakkukahveille ja päivänsankarin lisäksi myös Typy ja Hippu saivat tuliaisia. Voi sitä suurta riemua, kun tytöt tapasivat tuttuja kasvoja! Anoppiani ja appiukkoani ollaan tavattu kesän aikana mutta muita vieraita hiukan kauemmin aikaa sitten. Hipsu kulki sylistä syliin rapsuteltavaksi. Typy istui tyytyväisenä sohvalla nauttien huomionosoituksista. Ja suussa säilyneestä herkullisesta jälkimausta, joka oli perua kakkuvarkaudesta...

Käymme tänään Hilpurin kanssa eläinlääkärissä. Ensi viikolla käynnistyy lukukoirailut sekä koti- että naapurikirjastossa. Viikonloppua lähdemme viettämään Puulalle. Näihin palaan seuraavassa kirjoitelmassani. Mukavaa ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille teille!

Koluamme taas kotinurkkia

Hieman koville on ottanut mutta pikkuhiljaa ollaan sulauduttu takaisin arkeen. Minulle on tehnyt tiukkaa hyväksyä se, että kesäloma on pidetty ja mennään kohti talvea. Tähän vaikuttaa monikin asia, eritoten upeat kesäkelit, joista ollaan saatu nauttia sekä työmaallani päällä oleva suuri epävarmuus. Mutta pari viime päivää olen ollut jo paremmalla mielin. Kyllä se tästä...

Päiväunilla missäs muualla kuin kaksijalkaisten
sängyssä. Typsy myllää peitot ja sitten kaksikko käy
nokosille. Hippu rakastaa, kun saa nukkua yhdessä Typyn
kanssa. Parhaat kaverukset. 

Typy ja Hippu ovat mökiltä paluun jälkeen haistelleet innolla kotinurkkia. Olemme tehneet lenkkejä tutuilla reiteillä ja paljon on nuuhkittu sekä merkattu reviiriä. Lampaita käydään katsomassa miltei päivittäin. Tuttuja koirakamuja ollaan tavattu. Typy käy uimassa läheisessä purossa. Ei siinä ihan selkäänsä myöten kastu, kun vettä on vähän. Mutta vatsan ja kintut saa märäksi. Se viilentää jo mukavasti.

Hilpurilla reistasi alkuviikosta maha. Töistä tullessani minua odotti oksennettu sohva. Ja pas...nettu keittiön lattia. Onneksi keittiön matot oli kuivumassa, kun olin pessyt ne silmällä pitäen isännän huomisia synttärikahvikemuja. Isäntä putsasi sohvan, kun tuli kotiin. Minä siivosin lattian. Minkäpä sille mahtaa, että vatsa joskus reistailee. Nyt Hippu on jo taas elämänsä kunnossa, josta merkkinä yksi teurastettu iso pehmo sekä emännän mystisesti kadonnut kenkä...

Uinti-ja laiskotteluloma

Palasimme alkuviikolla kotiin Kangasniemeltä. Nyt olemme isännän kanssa taas työmaillamme.  En mahtanut mitään sille, että kyyneleet kihosivat silmiini, kun maanantaina siivosimme mökkiä ja pakkasimme kamppeitamme kasaan. Vaikka saimme nauttia yhteisestä lomasta liki viisi viikkoa, olisin mieluusti jatkanut sitä. Haaveilen, että voisin joku tuleva kesä viettää piiitkän loman.

Pulahdimme monta kertaa päivässä Puulaan. Kaikki me kolme.
Hippu ui, kun sen kantoi järveen. Omaehtoisesti se ui Enonkoskella,
kun se kiikutti rannalle isännän järvenpohjasta noukkimia
järvisimpukoita. Tämä kuva on omalta mökiltämme.

Meillä oli mukava ja leppoisa loma. Ensimmäinen yhteinen lomaviikkomme vietettiin Enonkoskella. Vierailimme mökeillä Kotkassa ja Haukivuorella. Kotona käytiin vain kääntymässä.  Kangasniemellä piipahti Keravan poppoo sekä anoppini ja appiukkoni. Loman viimeiset päivät isäntä vietti Saimaalla. Me Typyn ja Hipun kanssa saimme iloisen naisporukan kyläilemään pieneen punaiseen mökkiin. Hienoja hetkiä, keskusteluja, yhdessäoloa. Pakahduttavan hyvää mieltä siitä, miten kovasti Typsykkä ja Hilpuri nauttivat vapaudesta ja möksäelämästä. Kalliita ja tärkeitä lomamuistoja koko viideltä viikolta. Ne tallennamme ikiajoiksi. 

En muista, milloin olisin uinut niin paljon kuin menneellä lomalla. Puulan vesi oli valtavan lämmintä. Aamulla uitiin, aamupäivällä uitiin. Iltapäivällä uitiin taas sekä illalla. Käytiin myös veneilemässä ja tehtiin retki lähisaareen. Sielläkin uitiin. Koska miltei tukala helle helli meitä koko loman ajan, piti Hippuli kantaa välillä järveen. Hippu on reipas ja taitava uimari vaikkei se omin jaloin järveen mielellään käppäilekään. Typy taasen ui ja ui ja ui...

Tyttöjen viikonloppuna käytiin
katsomassa kirkonkylän hulinaa. Nautittiin
lounasta rantakuppilassa. Typy ja Hippu pääsivät
myös terassille ja saivat makupalat. Tässä
poseerataan venerannassa. 

Lomakelit eivät olisi voineet paremmat olla. Helteet tekivät kyllä sen, että oikeastaan mitään järkevää ja hyödyllistä ei mökillä jaksanut tehdä. Isäntä nikkaroi puurallit rantaan ja korjasi laituria. Minä myönnän pääosin laiskotelleeni. Luin ahkerasti, se on lempiharrastukseni. Kantarelleja oli turha vielä hakea. Mustikat kuivuivat korpuiksi. Savonlinnan torilta ostettiin pakastimeen viisi kiloa mansikoita.

Tästä arki lähtee taas rullaamaan. Hötkyilemättä ja hissukseen. Kotonakin on kiva olla. Kävimme tyttöjen kanssa moikkaamassa taas lampaita. Kohta Typsyllä alkaa lukukoiratyöt ja ennen sitä vietämme jälkikäteen isännän synttäreitä. Ja Kangasniemelle palataan vielä tämän alkaneen elokuun aikana.

Pahoittelen, että olen luvattoman huonosti lukenut plokikamujemme kirjoituksia lomamme aikana. Toivottavasti teillä on ollut hieno kesä, joka toki vielä jatkuu. Aurinkoista alkaneen elokuun jatkoa kaikille meidän kamuille sekä lukijoillemme!

Vieraissa ja vieraita

Kuikkajengi lipuu järvellä, porukassa on kahdeksan lintua. Katselemme niiden menoa, minä, Typy ja Hippu. Hippu istuu sylissäni rantatuolissa. Typy makaa jalkojeni juuressa. Ihanan leppoisa tuuli puhaltelee. Olo ei nyt ole tukala. Toisin oli aamupäivällä, kun kävimme kirkonkylällä. Siellä ei tuulesta ollut tietoakaan.

Kävimme viikonloppuna isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Samaan reissuun yhdistimme käynnin Jyväskylään. Synnyinkaupunkiini, joka on kyllä kovasti muuttunut siitä, mitä se lapsuudessani oli. Hieno paikka! Ja tunnelma oli kovin kansainvälinen rallikisasta johtuen.

Lomamme alkaa kääntymään viimeiseen näytökseen. Saamme vielä nauttia anoppini ja appiukkoni vierailusta täällä Puulalla. Isäntä lähtee loppuviikosta Saimaan rannalle. Me tytöt jäämme pitämään mökkiä pystyssä. Pitokavereiksi tulee rempseän naurava naisjoukko, minulle niin tärkeät ystäväni. Perinteestä pidetään siis kiinni ja mikäpä sen mukavampi tapa päättää kesäloma täällä pienessä punaisessa mökissä.

Suvisuunnitelmaa

Kesälomailumme jatkuu omalla möksällä Kangasniemellä. Ennen kuin saavuimme tänne, vietimme jälkijuhannusta Kotkan Suuri-Mustassa. Helle helli saariporukkaa. Harmiksemme sinilevä oli valloittanut rannat, joten uimaan ei ollut mitään asiaa. Typyä ja Hippua viilennettiin kaivoveden turvin. Typsykkä taisi kyllä ihmetellä miksi mereen ei saanut pulahtaa. Ehkäpä savulohiherkku lievensi pettymystä.

Täällä Puulalla ei ole levää. Typsy on uinut monta kertaa päivässä, kuten me kaksijalkaisetkin. Hipa tarkkailee meitä rannalta käsin. Tänä kuluvana viikonloppuna olemme saaneet vieraiksi iloisen Keravan poppoon. Poikakolmikko on ahkerasti viihdyttänyt meidän isokorvia. En muista, koska Hippu olisi edellisen kerran nukkunut niin sikeästi kuin se viime yönä teki.

Loppuloma oleillaan siis täällä. Piipahdamme Haukivuorella ja teemme päiväretken Jyväskylään. Muuten oleilemme mökin rauhassa. Lämmitämme saunaa, grillaamme, luemme, uimme ja teemme pieniä askareita. Ihan mainio suunnitelma, vai mitä!

Omassa rauhassa

Olemme puolivälissä mökkilomaviikkoa Enonkoskella. Perheemme yhteinen loma alkoi Savonlinnan kupeessa, josta vuokrasimme pienen saarimökin. Ensimmäinen vuokramökkireissumme pari vuotta sitten Viroon ei ollut täysin onnistunut. Sen vuoksi jännitin kovasti, millainen tämä Enonkosken reissu tulisi olemaan.

Meidän likat ovat veneilykonkareita.

Mutta hienosti kaikki on mennyt. Soudamme veneellä autolta saareen viitisen minuuttia. Mökissä on mukavasti tilaa meidän poppoolle ja uimaan pääsee hiekkarannalta. Sauna on lämmennyt joka ilta. Tänään piipahdimme Savonlinnassa täydentämässä jääkaappia. Kaikkein parasta on, että Typsykkä ja Hilpuri saavat olla, mennä ja tulla oman halunsa mukaan. Saarella kun ei ole muita mökkejä. Meidän kaksijalkaisten ei tarvitse huolehtia autoteistä tai naapureista. Oma rauha on täällä yhtä suurta kuin mökillä Puulan rannalla. 

Hippu on yllättänyt meidät ja käynyt uimassa! Typy löysi rantaheinikosta hauen pään, jota olisi innolla järsinyt. Isäntä otti sen pois, mikä tuntui Typsystä varmasti ilon pilaamiselta. Säännöllisin väliajoin kaverukset ottavat juoksukisoja ja nokkaunia. Jälkimmäisiin olen minäkin liittynyt muutamana päivänä mukaan. Juoksemisen jätän suosiolla tuolle hyväkuntoiselle kaksikolle. 

Uusia laitumia

Kesäkuulle sanottiin heipat ja siirryttiin heinäkuulle. Meidän heinäkuu alkoi kyläilyllä isännän vanhempien luona. Haaga vaihtui keväällä Tuusulan taajama-alueeseen. Olemme ehtineet vierailla uusissa maisemissa pari kertaa. Isokorvat ovat hyvin innoissaan. Anopillani ja appiukollani on nimittäin uudessa asunnossa terassi ja pieni piha. Näkymät ovat pellolle, jossa juoksentelee rusakoita. Myös erilaisissa linnuissa riittää ihmeteltävää.

Hilpuri tarkkailee maisemia.

Typy auttoi tiskaamisessa esipesten astioita. 

Olemme käyneet morjestamassa myös lampaita. Niillä on uusi laidun vanhan vieressä. Aitausta pitää kuulemma muutaman vuoden välein vaihtaa, jotta käytössä olleen aitauksen kasvit saavat lepoa ja tuholaisötökät eivät pääse valloilleen. Typsykkää kiinnostaa lampaita enemmän niiden papanat. Hippu moikkailee määkiviä ystäviä edelliskesien tapaan suurella uteliaisuudella. Pusuttelemaankin on jo päästy. 

Ihan kohta käännämme auton nokan kohti nelostietä. Yhteinen kesäloma alkaa. Miltei koko loma vietetään mökeillä. Huristelemme Etelä-Savoon, jossa kohteena ovat ainakin Enonkoski, Kangasniemi ja Haukivuori. Välissä tehdään loikka Suuri Mustaan viettämään jälkijuhannusta. Kotona käydään vain kääntymässä  ja pyörittämässä pyykkikonetta. Saamme olla aivan tarpeeksi kaupungissa ja kerrostalossa syksystä kevääseen, joten kun lomallamme on upea mahdollisuus viettää mökkielämää, sen myös teemme. Pysyttehän reissussamme mukana! 

Huvia ja hyötyä

Keskikesän juhla on takana ja koko perheen kesäloma häämöttää edessä. Meillä oli mukava ja rauhallinen juhannus Puulan rannalla. Valtava myräkkä piti meidät juhannusaaton pääosin sisätiloissa mutta onneksi tuuli laantui. Aurinko näyttäytyi kiitettävästi. Typy ui taas ahkerasti ja uskaltautuipa Hippukin vatsansa ja kinttunsa kastelemaan.

Typy päätti pitkästä aikaa kieriä sontakasassa. Joten pesin sen ja huuhtelu hoitui suoraan järvessä. Juhannusherkkuina tarjoilin tytöille kalkkunankaulat. Ne olivat eri mieluisia ja hujahtivat hetkessä isokorvien vatsoihin. Isäntä katseli tietokoneelta jalkapalloa. Grillattiin, saunottiin ja luettiin. Toki mökillä pitää aina tehdä vähän jotakin hyödyllistä, joten tyhjensin huussin ja isäntä maalasi takkamuurin.

Kaveri kuivaksi: Hippu kävi kastautumassa Puulassa,
joten Typy käynnisti kuivausoperaation.

Niin, tosiaan, lomani lähestyy. Olen työmaalla laittanut merkinnät kesälomalistaan ja äitini kanssa on sovittu siitä, millaisen lomapätkän vietämme Kangasniemellä. Tänä kesänä aion nauttia lomasta erityisen rennosti yhdessä isännän sekä Typsyn ja Hilpurin kanssa. Ensi kesänä tilanne voi olla täysin toinen. Työpaikallani on edessä suuri muutos. Säästösyistä. Enkä valitettavasti jaksa uskoa, että siinä sataprosenttisesti tulee käymään henkilöstön kannalta hyvin. Minä mukaan lukien.

Ennen kuin pääsen kirmailemaan lomalaitumille, pakerran kuitenkin vielä tovin töitä. Mutta kun hommat on aina päivän osalta hoidettu, voidaan suunnata koko porukalla lampaita moikkaamaan. Rajasaaressakin saatamme piipahtaa. Haltialan tilalla voisi käydä ihmettelemässä lehmiä ja possuja. Ja juoda munkkikahvit. On siis kivoja suunnitelmia, joita voi toteuttaa. Mitään ressiä ei näistä kuitenkaan oteta vaan lasketellaan kevyesti kohti yhteistä loma-aikaa.

Juhannusterveiset Puulalta!

Käsillä on kesän juhla juhannus. Saarimökki on remontin alla, joten vietämme tätä alkanutta juhannusta Kangasniemellä.

Sää ei ole kovin kummoinen mutta ei se meitä mökkiläisiä haittaa. Ohjelmassa on saunomista, grillaamista, lukemista ja radion kuuntelua. Sopivissa välein lötkötellään koko porukka. Typy ja Hippu nauttivat ulkoilmasta sekä vapaudesta kyllä niin paljon, ettei niitä sisätiloissa päiväaikaan juuri näy. Vähintäänkin mökin kuistilla pitää päivystää ja tarkkailla mm. järvellä lipuvia kuikkia. Myös grilliä on syytä vahtia.

Kaikille lukijoillemme sekä blogikavereillemme kotijoukkoineen

Oikein hyvää juhannusta!

Toivottaa Typy, Hippu ja lauman ihmisväki

Lämpöpatteri ja luonnonlapsi

Minuun iski viime viikolla flunssa. Sain raahattua itseni perjantaina junalla Mikkeliin, jossa isäntä oli minua tyttöjen kanssa vastassa. Siitä jatkettiin Kangasniemelle ja mökille päästyäni kaaduin sänkyyn. Valitettavasti makasin sängyssä myös upean aurinkoisen lauantain. Sunnuntaina olin hiukan pirteämpi ja jaksoin osallistua mökkihommiin. Harmitti kovasti, kun hieno helteinen viikonvaihde meni pedissä. Mutta minkäpä tuolle mahtaa. Typystä sai sairasvuoteeseeni nukkumakaverin. Siinä me korvavaivainen ja räkätautinen maattiin kylki kyljessä. Typy peittoni alla lämmittäen kinttujani mukavasti. Nautin suuresti näistä rauhaisista hetkistä Typsyn kanssa.

Ennen kotiinlähtöä siistittiin Hippu
leikkaamalla sen kynnet.

Typy sai saman kohtelun. Hienosti tytöt antavat leikata
kyntensä vaikka eivät siitä toki tykkää.

Nyt olen jo kuitenkin paremmassa jamassa. Kuten myös Typyn korvat. Isäntä ruiskautti eilen viimeiset tipat Typsykän korviin. Punkkeja ollaan poistettu molemmista isokorvista muutama kappale. Tänään laitetaan kaksikolle uudet punkkimyrkyt. Hippu protestoi voimakkaasti sunnuntai-iltana kotiinpaluuta ja pissiä lirautti meidän sänkyyn... no, peitot ja lakanat on jo pesty. En jaksa enää ihmeemmin hermostua Hilpurin tempauksista. Niitä kun tuntuu riittävän joka sorttia. Ihana se silti on, meidän oma luonnonlapsi.

Kukkia ja käynti lääkärillä

Mökkiläisillä on ilmat lämmeneet ja muutenkin lomailu on kuulemani mukaan sujunut leppoisan mukavasti. Valitettavasti Typyyn iski perjantaina korvatulehdus. Isäntä vei Typsykän lauantaina eläinlääkäriin. Me Hipun kanssa jäimme mökille istuttamaan kesäkukkia. Eläintohtori ei osannut sanoa syytä tulehdukseen, vaihtoehtoja on useita. Eikä mekään isännän kanssa tiedetä, mistä se saattoi tulla.

Tytöt tulivat isännän kanssa saattamaan minut sunnuntaina
junalle Mikkeliin. Oli lämmin ilta. 

Kangasniemellä on pari eläinlääkäriä, joiden palveluja emme onneksi tähän mennessä ole vielä tarvinneet. Mutta kokemus oli erittäin hyvä. Aika varattiin perjantai-iltana. Lääkäri vastasi puhelimeen vaikka vastaanotto oli virallisesti jo kiinni. Hän itse ehdotti lauantaiksi aikaa ja vielä ilman lisämaksuja. Ettei koiran tarvitse kärsiä maanantaihin asti. Huolellinen tutkimus sekä lääke (korvatipat antibiootilla höystettynä) maksoivat viitisenkymppiä. Tohtori oli lisäksi jo heti maanantaina soittanut isännälle ja tiedustellut potilaan tilaa. Ei ole täällä kaupungissa lääkärit perään soitelleet ja lasku on ollut jotain ihan muuta kuin 50 euroa.

Typsykällä menee nyt hyvin. Korvat ovat alkaneet hienosti parantumaan. Hippu on töllistellyt laiturilta sinisorsa-äitiä poikasineen. Isäntä korjasi laiturin ja on tehnyt polttopuusavottaa. Minä olen paiskinut pitkiä päiviä töissä, sillä tämä juhannuksen alusaika on hyvin kiireistä työmaallani. Mutta perjantaina hyppään taas junaan, joka kuljettaa minut Mikkeliin. Asemalla on vastassa tuttu kolmikko ja edessä kesäisen aurinkoinen viikonloppu Puulalla. En malttaisi odottaa enää yötäkään.